Vuosi paketissa!

2011 tulee olee kokonaan uus seikkailu. Musta tulee opiskelija jenkkicollegessa ja sen takia että maksan hullut lukukausimaksut opintolainalla, aion todellakin panostaa tuohon kouluun. 2011 tuo tullessaan kaikkea uutta - uudet ihmiset, uudet ympyrät, uuden opiskelualan ja uudenlaisen elämäntyyliin. Toivon pääseväni lomailemaan Italiassa ens kesänä, mutta katsotaan mihin vuosi kuljettaa -voihan olla, että kesään mennessä mulla on jo ihan toisenlaiset suunnitelmat. 2011 on vuosi, jota odotan innolla ja toivon, että jokainen päivä tuo tullessan jotain uutta, mielenkiintoista ja upeaa. 2011 on mun uuden elämän ensimmäinen vuosi ja mä aion ottaa siitä kaiken irti.

Vuosi sitten tein mun jokavuotisen vuosikatsauksen, jossa katsottiin mennyttä vuotta ja ennusteltiin tulevaa. Mulle 2011 oli nimenomaan uusien asioiden vuosi, kun siirryin Au pairin tittelin alta opiskelijaks, aloin totutella Jenkkien koulumeininkiin ja koulukiireisiin. Kesän vietin Atlantin tällä puolen, eikä jokainen päivä varmaan ollut mahdottoman upea, mutta kaikenkaikkiaan vuodesta jäi hyvä maku. Sain toteuttaa yhden unelman jota en olisi koskaan uskonut totetuttavani, kun aloitin Collegen. Sain viettää yhden lisävuoden Amerikan parhaimman perheen kanssa ja vuoteen mahtui kaikkea muutakin pientä kivaa.

Tammikuussa lensin Suomeen kahden Jenkkivuoden jälkeen tennarit ja farkkuleggarit päällä miinus kolmenkymmenen pakkaseen. Liukastelin lumisateisessa Helsingissä viisumihaastatteluun, sain opiskelijaviisumin ja liukastelin rautatieasemalle ja Kuopion junaan. Hengailin pari viikkoa kotona Tervossa ja kuukauden ellei jopa vuoden kohokohta oli kun tapasin pikku Vimpulan, siihen aikaan vähän reilu puolvuotiaan veljentytön. Olisin mielelläni pakannu tän pikkusen mun mukaan, mutta sinne se sit jäi kuitenkin meren taakse. Nautin suomiruokaherkuista, kävin mummon kanssa pulkkamäessä ja tajusin, ettei muovipusseja saakaan kaupassa automaattisesti. Loppukuusta palasin Kalifornian auringon alle.

Helmikuussa alkoi college. Mun college-ura alkoi infoseminaarilla jossa tutustuin heti kahteen ruotsalaiseen tyttöön joiden kanssa hengailtiin keväällä muutamaan otteeseen. Mun lukujärjestyksen täytti kaks valokuvauskurssia, italia, englanti ja opinto-ohjaus. Olin paniikissa pimiötyöskentelystä ja tuskailin Italian tunneilla unohtuneita kielioppeja. Käytiin Manhattan Beachilla ihailemassa auringonlaskua ja napsimassa tuhat kuvaa ja ostin itelleni uuden pienen pokkarikameran. Naapureilla oli lasten synttärit yhdistettyinä Super Bowl Sundayhin, syötiin A:n kanssa Sushia puistossa ja ajeltiin vähän lähiseuduilla kuvaamassa.

Maaliskuu meni vahvasti koulutöitä kuvatessa. Ehdin käydä kavereiden kanssa rakentamassa burgereita Counterissa ja perheen, jonka lapsia vahdin satunnaisesti, kanssa Las Vegasissa. Bloggailuinnostus oli koko vuoden aika maassa, sen kans huomas maaliskuun kuudesta postauksesta. Mut luultavasti oon siis vaan käyny koulua, hengaillu lasten kanssa, nähny kavereita ja sitä rataa.

Huhtikuussa aloitin mun futisfanituskauden ja sain pari kuvaa iltalehden nettisivuille tuolta matsista. En tässä vaiheessa vielä tiennyt, miten monta matsia tulisin loppujen lopuks katsomaan livenä ja voin kyllä sanoo että lukisin Galaxyn matsit mun kevään, kesän ja syksyn harrastuksiin. Koulun kanssa oli paljon kiireitä, sain paketin Suomesta ja ehdittiin N:n kanssa rannalle nauttimaan huhtikuun helteistä.

Toukokuussa en kirjoittanu blogia ollenkaan ja kuvien perusteella kävin parissa futispelissä ja eksoottisten eläinten synttäribileissä (siis ei niillä eläimillä ollu bileitä, vaan yhellä pikkutytöllä jonka teemana oli ne eläimet), katsoin Real Housewiveja ja tein kouluhommia, lisää kouluhommia ja uudestaan kouluhommia.

Kesäkuussa bloggailu sai taas jatkoa, muttei mitenkään kovin ahkerasti. Sain pari kuvaa SMC student photo show:hun, mutten koskaan ees muistanu käydä niitä katsomassa, analysoin Taylor Swiftin lyriikoita enkun tunnilla, opettelin passato remotoa italian tunnilla, kävin Universal Studioilla, aloitin 30song-blogihaasteen jota en saanut koko vuoden aikana loppuun, haaveilin skootterista kun menetin hermot busseiluun ja aloitin Gilmoren Tyttöjen maratonin.

Heinäkuussa tapahtui vuoden toinen kohokohta, ja mulle on ihan sama miten säälittävää se kenenkään muun mielestä on. Minä, David Beckham, kattoterassi, downtown LA ja bileet. Muistan sen hetken, kun vaa istuin alas, tuijotin eteeni ja mietin että mitä hittoo. Mä otin just kuvan David Beckhamin kanssa. David Beckhamin. Kun mä vaa mietin tota iltaa, en voi muuta ku kiittää kaikkea ja kaikkia siitä, että tää on mahdollista. David freaking Beckham!! Anyways, mikään mitä tapahtui loppukuusta ei vedä tälle vertoja, mutta 4th of July meni picknikillä ja ilotulituksia katsellen, lomaillen ja ottaen super rennosti. Tein kurssivalintoja syksylle, söin Magnumeita ja kävin taas Universal Studioilla ja futispeleissä kiljumassa Beckhamille.

Elokuussa lomailu loppui ja olinkin jo kyllästymiseen asti saanu löhöillä ja olla tekemättä mitään. Vietin siis aikaa Suomesta kotoutuneen Jenkkiperheen kanssa, kävin Galaxyn peleissä jonne nappasin N:n mukaan pariin otteeseen ja valmistauduin kouluun, joka alkoi ihan loppukuusta. N:n vakkaripuistokaverin perhe muutti pois maasta, ja niiden äiti oli maailman kivoin puistoilukaveri mulle.

Syyskuu alkoi ruotsin vallassa, kun joka kulman takaa kuuli toista kotimaista. Haaveilin uudesta kamerasta, kävin koulussa, sain uusia kavereita valokuvastunneilla ja yllätys yllätys, kävin Galaxyn matseissa. Syksy alkoi siis aika normaalisti, kiireisenä mutta nautin kyllä jokaisesta hetkestä ja koulupäivästä.

Lokakuussa jatkoin futiskuumeilua ja kävin taas kannustamassa Galaxya voittoon. Ikea lopetti Maraboun myynnin, ajeltiin West Hollywoodissa, aloin vihata psykologiaa ja ostin kameraan lisäsalaman. Koulukiireet jatkui ja vietin perjantai-illat pimiössä kuvia kehittäen. Kuukauden kohokohta oli Decade of Difference-konsertti, jossa esiintyi muunmuassa Lady Gaga ja Usher. Loppukuusta käytiin kuvauskeikalla Angeles National Forest-metsässä ja Halloweenin vietin koulun penkillä valokuvausta opiskellen teletapin vieressä.

Marraskuussa käytiin huutamassa Teemu Tainiolle Galaxyn pelissä, mutta ei herra edes päätään kääntänyt, joten Beckhamin fanittaminen jatkui (ihanku se pään kääntäminen ois mitää muuttanu). Galaxy pääs finaaliin ja voitti mestaruuden, jota olin tietysti todistamassa Home Depot Centerissä. Söin gorgonzolaa suoraan paketista, fanitin Big Brotheria ja stressasin isoa muotikuvaustehtävää koulua varten. Loppukuussa kävin Black Friday-ostoksilla ostarilla keskellä yötä ja kipitin kotiin joskus kahden ja kolmen välillä ostoskasseja kantaen.

Joulukuu oli superkiireistä koulussa muotikuvausten kanssa, mutta olin maailman onnekkain ja sain parhaimmat mallit, joille oon ikuisesti kiitollinen ja joiden kans saatiin tosi mageet kuvat kokoon. Toisen photokurssin lopputyön tein barbien saippuaoopperaks, jossa Ken-nukke ja Justin Bieber-nukke vähän draamaili. Joulun vietin rauhassa host perheen kanssa hyviä suomalaisia jouluherkkuja syöden. Synttäripäivänä mittariin kilahti 23 kun täytin vuoden taaksepäin (no okei okei en täyttäny, oikeesti 25 APUA) ja käytii N:n, toisen au pairin ja sen lasten kanssa aquariumissa ja illalla host family grillas mun herkkuburgereita joihin sain vielä avocadoa ja sinihomejuustoa väliin. Kavereiden kesken juhlittiin sit seuraavana päivänä, kun Uuden Vuoden bileissä yllättäen pari kaveria ilmestyi kakun kanssa laulaen Happy Birthday to you:ta, johon kaikki sit tuli mukaan, ja löydettiinpä toinenkin synttärisankari paikan päältä. Vuosi vaihtui kotibileissä Santa Monicassa, joissa oli ihan mielettömän kivaa ja saatiin mahtava aloitus uudelle vuodelle huippujen ihmisten ympäröimänä ja keskiyön "Happy New Years" halauksia jaellen.

2011 oli ihana vuosi ja vaikkei mitää maailmaa mullistavaa tapahtunutkaan, monia kivoja pikkujuttuja mahtui mukaan ja niitä muistellessa hymy tulee väkisinkin huulille. Beckham on ehkä vuoden sankari, ja muistan 2011 ikuisesti siitä, että tapasin hänet vihdoin kasvotusten. Aloitin Collegen, sain eteeni nipun uusia haasteita ja huomasin, että mä pystyn tähän jos vain haluan. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, sain mahdottomilta tuntuneita koulujuttuja hoidettua kunnialla ja sain hieman varmennusta siihen, mitä haluan tehdä Sitten Isona. Kolmas Jenkkivuosi meni hurjaa vauhtia ja oon niiin kiitollinen siitä, että saan vieläkin tallata Los Angelesin katuja.

2012 alkoi isosti ja toivottavasti jatkuukin niin. Toivon viettäväni paljon aikaa uusien kavereiden kanssa, jenkkiperheen kanssa, N:n kanssa. Toivon saaavani eteen uusia haasteita koulussa ja lisää varmistusta sille, että olen oikealla alalla. Toivon, etten anna pikkujuttujen haitata jatkossakaan, nautin elämästäni ja pysähdyn useammin miettimään että missä mä olenkaan ja miten sinne päädyin. Toivon, että saan säästettyä rahaa, matkustella kesällä Euroopassa, käydä moikkaamassa kavereita ja Italian perhettä ja viettää aikaa sekä veljentytön että alkuvuodesta syntyvän uuden tulokkaan kanssa. Oon valmis tekemään paljon töitä saavuttaakseni sen mitä haluan ja samalla toivon että vuosi tois mukanaan uusia ihmisiä, toteutuneita unelmia, käänteitä ja yllätyksiä. 2012 tulee kasvattamaan ja opettamaan ja mä haluan mennä joka ilta nukkumaan tietäen, että oon elänyt sen päivän täysillä.

Kiitos kuluneesta vuodesta, kiitti kommenteista ja ihanaa vuotta 2012!