N täytti 5 vuotta tänään, mikä on mun mielestä ihan uskomatonta. Se pieni tuttisuinen tyttö, jonka sanavarasto oli suurinpiirtein "nooa, cookie, milk, tutti ja juice", laulaa nyt Taylor Swiftin Back to Decemberia muistista, ajaa pyörällä ilman apupyöriä ja opettelee lukemaan. Mun pikku N ei ookaan enää pieni!
Kun mä tulin tänne alunperin kolme vuotta sitten, N oli just täyttäny kaks. Mä en ollu koskaan hoitanu kaksvuotiasta tyttöä, mutta kaksvuotiaita joo. Flavio, mun italian rakkauspakkaus oli 1,5 kun mä aloitin siellä, ja täytti kaks mun ekan vuoden aikana. Sitä ennen Tanskassa, mun ekassa Au pair-paikassa E oli 2,5v, eli mä tiesin suurinpiirtein mitä odottaa. Nää kaks kaksvuotiasta oli kuitenkin tosi erilaisia; Flavio oli ihan vauva vielä, ei puhunut paljoakaan ja kävelykin oli aika hidasta. E taas oli jo iso poika, mukana veljensä jutuissa ja tosi vahva luonne. Mulla oli tosi vaikeeta sen kans aluks, kun sillä oli tosi kova ikävä sen entistä Au pairia, joka oli ollut sen kanssa luultavasti niin kauan kun se muisti. E ei halunnu eka ollenkaan olla mun kanssa, kun hain sen koulusta se vaa potki ja huus ja mun piti kantaa se kotiin sellasena. Mä en nyt tarkkaan muista, että missä vaiheessa se muuttui, luultavasti ajan kanssa vaan. Sit se olikin mun pikku buddy, joka aina juos mun huoneeseen karkuun jos se teki jotain tuhmaa tai jos sen vanhemmat komensi sitä.
Flavio taas oli alusta asti mun kaveri. Se oli ainoa lapsi ja nautti huomiosta ja siitä, että joku leikki sen kanssa. Flavio oli jo tottunu Au paireihin, koska vasta 1,5 vuotiaana mä olin sen kolmas AP. Mä vietin päivät sen kanssa ja me puhuttiin jotain ihme italiaenglantia, jonka takia luultavasti Flavio oppi vasta nelivuotiaana puhumaan kunnolla...ups. Nää kaks oli kuitenkin tosi erilaisia lapsia ja sai mut tajuamaan, ettei ykskään lapsi oo samalainen. Eli kun mä tulin Jenkkeihin ei mulla ollu hajuakaan millainen N tulis olemaan ja miten se ottais mut vastaan.
Oi Flavio, sä muistatko mun nimen vielä?
Oikeestaan mua vähän pelotti että Jenkeissä mulle kävis niinku Tanskassa. Flavio oli kuitenkin aika ihmelapsi, koska se oli maailman kiltein. Mä en kertaakaan joutunu komentaa sitä, laittaa jäähylle tai yllättäny sitä tekemästä jotai kiellettyä. Mä tiesin, ettei Flavioita ois kovin montaa tässä maailmassa, ja suurin osa muksuista varmaan reagois niinkun E Tanskassa, ehkei ihan niin rankasti mut ainaki vähintään epäilevästi.
Mä muistan kun mä näin N:n ekan kerran, se juos ovelle vastaan ja meni piiloon äitinsä jalkoihin. Sieltä se sit kurkki tutti suussa ja pinkki yöpaita maassa laahaten -kuulema ainoa asu, jonka se laittoi vapaaehtoisesti päällensä tuossa vaiheessa. Mä en enää muista kunnolla sitä ekaa iltaa, mut seuraavana aamuna N tuli mun huoneeseen, istui lattialle ja katsoi vaan mua. Mä sit siinä juttelin sille jotain, ja meistä tuli heti buddies.
Mä muistan kun mä näin N:n ekan kerran, se juos ovelle vastaan ja meni piiloon äitinsä jalkoihin. Sieltä se sit kurkki tutti suussa ja pinkki yöpaita maassa laahaten -kuulema ainoa asu, jonka se laittoi vapaaehtoisesti päällensä tuossa vaiheessa. Mä en enää muista kunnolla sitä ekaa iltaa, mut seuraavana aamuna N tuli mun huoneeseen, istui lattialle ja katsoi vaan mua. Mä sit siinä juttelin sille jotain, ja meistä tuli heti buddies.
10. tammikuuta 2009. N,2v ja meidän eka aamu
Siitä lähtien N on ollu mun pikku sidekick, tai minä sen sidekick. Mulla on ollu ihan uskomattoman hauskaa sen kanssa, varsinkin sillon kun se ei vielä ollu koulussa vaan koko päivän mun. Nykyään meillä on vähemmän aikaa olla yhdessä kun N on koulussa ja mä sit joskus lähden kouluun iltapäivällä.
Aamuisin N hiippailee mun huoneeseen, joskus niin aikaisin et se tulee nukkumaan mun viereen, joskus siihen aikaan kun on aika herätä ja aloittaa aamutoimet ja yleensä about puol tuntia ennen kun pitäis herätä. Mä kuulen sen koputuksen mun oven takaa vaikka oisin miten unessa. Mua ei haittaa yhtään että se tulee aamulla hengailemaan, se on sellanen Meidän Juttu. Muita meidän juttuja on esimerkiks se, kun ajetaan kouluun tai koulusta takas ja lauletaan. Joskus se haluu et mä laulan sille Taylor Swiftia tai Justin Bieberiä, joskus suomalaisia lastenlauluja. Joskus me keksitään laulu yhdessä ja mä aloitan ja N jatkaa, sit taas mun vuoro ja sit sen.
Me käydään leikkipuistoissa, kirjastossa, playdateilla, tutkimusmatkakävelyillä ja eksytään joskus Starbucksiin frappuccinolle. Me ollaan käyty Aquariumissa Long Beachilla, Walk of Famella Hollywoodissa, Santa Monica Pierillä, Pumpkin Patchilla West Hollywoodissa, Universal Studioilla ja sisäleikkipuistossa Manhattan Beachilla. Me ollaan kierretty kaikki West LA:n leikkipuistot ja kiikuttu jokaisessa kiikussa kymmenen kilometerin säteillä. Me on leikitty, naurettu, pidetty hauskaa. N on enemmän kun tyttö, jonka lapsenvahti mä oon. Se on mun pikkukaveri, jonka kanssa mä vietän aikaa koska mä haluan, en koska mun pitää. Vähän niinku pikkusisko tai kummityttö.
Mä en mitenkään käsitä, että mun pikkunen on 5v! Se on vielä niin pieni, mut sit jo niin iso. Se osaa jo vaikka mitä, mutta on välillä ihan vauva. Mä oon yhä sitä mieltä, että N on maailman suloisin tyttö, ja mä oon niin onnellinen että saan olla osana sen elämää. Mä toivon N:lle ja sen veljelle pelkkää hyvää ja että ne unelmoi isosti, tekee kovasti töitä ja saavuttaa unelmansa. Mä en oo ihan varma et tuleeks N:stä koskaan prinsessaa joka menee naimisiin Ken Justin Bieberin kanssa, mutta hei...never say never!
Aamuisin N hiippailee mun huoneeseen, joskus niin aikaisin et se tulee nukkumaan mun viereen, joskus siihen aikaan kun on aika herätä ja aloittaa aamutoimet ja yleensä about puol tuntia ennen kun pitäis herätä. Mä kuulen sen koputuksen mun oven takaa vaikka oisin miten unessa. Mua ei haittaa yhtään että se tulee aamulla hengailemaan, se on sellanen Meidän Juttu. Muita meidän juttuja on esimerkiks se, kun ajetaan kouluun tai koulusta takas ja lauletaan. Joskus se haluu et mä laulan sille Taylor Swiftia tai Justin Bieberiä, joskus suomalaisia lastenlauluja. Joskus me keksitään laulu yhdessä ja mä aloitan ja N jatkaa, sit taas mun vuoro ja sit sen.
Me käydään leikkipuistoissa, kirjastossa, playdateilla, tutkimusmatkakävelyillä ja eksytään joskus Starbucksiin frappuccinolle. Me ollaan käyty Aquariumissa Long Beachilla, Walk of Famella Hollywoodissa, Santa Monica Pierillä, Pumpkin Patchilla West Hollywoodissa, Universal Studioilla ja sisäleikkipuistossa Manhattan Beachilla. Me ollaan kierretty kaikki West LA:n leikkipuistot ja kiikuttu jokaisessa kiikussa kymmenen kilometerin säteillä. Me on leikitty, naurettu, pidetty hauskaa. N on enemmän kun tyttö, jonka lapsenvahti mä oon. Se on mun pikkukaveri, jonka kanssa mä vietän aikaa koska mä haluan, en koska mun pitää. Vähän niinku pikkusisko tai kummityttö.
Mä en mitenkään käsitä, että mun pikkunen on 5v! Se on vielä niin pieni, mut sit jo niin iso. Se osaa jo vaikka mitä, mutta on välillä ihan vauva. Mä oon yhä sitä mieltä, että N on maailman suloisin tyttö, ja mä oon niin onnellinen että saan olla osana sen elämää. Mä toivon N:lle ja sen veljelle pelkkää hyvää ja että ne unelmoi isosti, tekee kovasti töitä ja saavuttaa unelmansa. Mä en oo ihan varma et tuleeks N:stä koskaan prinsessaa joka menee naimisiin Ken Justin Bieberin kanssa, mutta hei...never say never!Never Grow Up - Taylor Swift
Tää on N:n biisi.
5 kommenttia:
Sun paivityksia on vaan niin kiva lukea, toivottavasti jaksat jatkaa useampaa postausta viikossa-tahtia! On kiva seurata, mita muille ulkosuomalaisille kuuluu :)
Tässä pitäis olla Like-nappi. Ihana. :)
Ihana teksti. Luulenpa että N tulee muistamaan sut aina ja varmasti olet sille todella tärkeä osa elämää. :) Mulla oli vähän samankaltainen ystävyyssuhde entisen host-perheeni 5-vuotiaan pojan kanssa, jonka kanssa me saatettiin leikkiä legoilla tai piirtää parikin tuntia putkeen ja oltiin kuin kaksi ystävystä. Kelpasin Peter Pan-merirosvolaivaan kapteeniksi ja joskus siksi tikittäväksi krokotiiliksikin ja ei ollut surullisempaa näkyä kun pojan katse minun sanoessa hyvästit. Nauti siis ihanasta ajasta, se ei valitettavasti kestä ikuisesti.
Sinun juttuja on kyllä niin kiva lukea! :)
Likettäisin minäkin tätä kommenttia.
Kauan, kauan sitten minullakin oli oma N, josta elämä kuljetti lopulta eroon. Ikävöin ja kaduin vuosia, kunnes etsin pikkuneidin käsiini. Oli kova paikka, kun tyttö tuskin muisti enää minua... Olin kuitenkin sinnikäs ja nykyisin tyttö on jo teini ja suhde on miltei yhtä hyvä kuin lähtiessäni.
Eli nautihan ajastasi N:n kanssa ja pidä hänestä kiinni, jos mahdollista. Kadut, jos et...
noona, kiitti! :) kyl näitten kommenttien voimalla taas jaksaa päivittää :)
tytti, kiitti :))
jemi, aaaw kiitos! ihana kuulla et muillakin on kivaa host-lasten kanssa :) tollaset leikit on just parhaita, flavion kans me aina leikittii junaradalla ja mun piti olla roberto, joka ohjaa sitä koko systeemiä :DD
Satu, aaaw ihana kommentti, kiitos! Kiva kuulla että löysit omasi vuosien jälkeen :) Mä oon vielä yhteyksissä Flavion perheen kans mut Tanskaan harvemmin, johtuu kyllä siitä että niiden kanssa en alunperinkään ollut yhtä läheinen kun Flavion perheen. Toivottavasti tän nykyisenkin kanssa yhteydet pysyy ja saan sit kuulla N:n teini-iän tempauksista ;)
Lähetä kommentti