Leffalätinöitä

Mä oon aina ollu Huonojen Leffojen Kuningatar. Yleinen sääntö on ollu se, et mitä huonompi leffa, sitä varmemmin se on mun suosikki. Niinkun esim Lindsay Lohanin Mean Girls (aaaw.) tai Britney Spearsin Crossroads. Tuplatripla Aaaw. Olin ihan junnu kun näin sen leffan ekaa kertaa, mutta jo silloin poimin sieltä yhden lainin joka jäi mun mieleen: "What did you wish for? A key chain?"
- No, the world. That I was gonna get out of this crappy town... go all the way to California... put my feet in the Pacific Ocean. There's a wish that's not coming true for a while. Jotenkin mä samaistuin tohon toiveeseen ja toivoin, että saisin joskus laittaa varpaani Pacific Oceaniin tai ainakin Välimereen. Anyways, viime aikoina mä oon ollu niiin pettyny, koska nää muiden mielestä huonot leffat -jotka siis mun mielestä ois pitäny olla vähintään olla Oscarin arvoisia mestariteoksia, onkin ollut ihan surkeita. Mites ois toi New Years Eve? Sen leffan parasta antia oli juustokakkupala, jota söin leffan aikana.

Mä odotin tolta niiiiin paljon enemmän, varsinkin kun Valentines Day oli yks mun lemppareista. Toi oli jotenkin vaan niin tekemällä tehty. Entäs sitten nää kaks samaa leffaa, No strings attached ja Friends with Benefits? Mulla menee jo ihan sekasin kumpi oli kumpi. Toisen niistä taisin katsoa loppuun, mutten oo ihan varma kumman...kertookin varmaan jo aika paljon siitä leffasta.

Viime vuoden huonoin-palkinto ehkä kuitenkin menee Bridesmaidseille. Apua. Onkohan ton leffan tekijät ollu ensi-illassa silleen että wtf ei tää nyt ihan putkeen tainu mennä? Toi leffa oli siis niiiin rimanalitus, olin odottanut tosi paljon enemmän enkä todellakaan ees katsonu sitä loppuun.

En tiiä, ehkä mun leffamaku sit on vaan muuttunut? Ehkei no romattiset komedia enää oo mun juttu ja mun pitäis vaihtaa genreä? Seuraavaks aion kuitenkin katsoa dvd:ltä Monte Carlon, The ides of Marchin, The Change Upin ja leffassa The Vown. Luultavasti ne kaikki on sit kans ihan kauheita pettymyksiä, koska mulla on tällänen uus taipumus pilata leffa ku leffa, melkein.

No oonkai mä ihan hyviäkin leffoja nähny. Vaikka Crazy Stupid Love.

Losissa maksaa leffassa käynti jotain 9 ja 14 taalan väliltä riippuen missä ja monelta käy. Leffateatteriin ei sais viedä omaa syötävää, mutta aika tehokkaasti sitä sääntöä voi kiertää niinkin ovelasti ku laittamalla karkit laukkuun. Leffateatterissahan on tietysti vaikka mitä syötävää ja juotavaa, mut hinnat on ihan kauheet -joku popcorn ja limu-combo voi helposti maksaa 15 taalaa, mutta siitä sit jenkkikoossa riittääkin isommallekin porukalle. Limuissa on tietty free refils eli jos janottaa lisää niin leffan aikana voi kipittää hakemaan lisää. Joskus poppareissakin on sama, eli ei siellä sen kahden tunnin aikana ehdi nälkään kuolla. Mun lempparileffateatterit on The Grovessa Beverly Hillsissä ja The Promenade at Howard Hughes Centerissä Culver Cityssä. Muita mahdollisia paikkoja tuijottaa kangasta on vaikkapa Century City Mall, Westside Pavillion, Santa Monica, Westwood tai Hollywood. Usein noissa leffateattereissa (ja ostareissa) on maksullinen parkkihalli, mutta leffan yhteydessä voi leimata sen parkkilipun ja pääsee halvemmalla. Itseään lähellä olevat teatterit ja esitysajat löytyy kätevästi movietickets.com sivuilta josta voi kans ostaa lippuja ennakkoon. Mä en oo mikään maailman suurin leffankatselija ja meenkin vaan katsomaan leffoja, jotka mua kiinnostaa trailerien perusteella tai joista oon kuullu hyviä suosituksia. Mä en siis oo sellanen, et oon jossain kaupungilla, ajaudun vaan leffateatteriin ja meen katsomaan mitäikinä just sattuu alkamaankaan. Ehkä mun pitäis, saisin vähän laajennettua tätä mun elokuvamakua...