Ne sanat, jotka sanomatta jäivät.

Venice, CA 90291

2012-01-25T21:30:00.000-08:00

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Santa Monicassa ja Venice Beachilla. Eka kävin muka vaan pyörähtämässä Urban Outfittersissä, mutta huomasin käveleväni ulos ostoskassi kainalossa. Mukaan tarttui fisheye-linssillä varustettu pinkki filmikamera, jonka muotibloggarimaisesti esittelen teille myöhemmin. Sain just mun ekan testifilmin loppuun ja viikonloppuna tai alkuviikosta kiikutan sen sit kehitettäväks. Tän pikaostoksen jälkeen oottelin muutaman minuutin Suomi-J:tä joka sit saapui paikalle ja jatkettiin matkaa kävellen Santa Monicasta Main Streetiä pitkin kohti Shoopsia, Eurooppalaista herkkukauppaa. Siellä sit odotti iloinen yllätys, kun joulukuussa viimeisen myyntipäivän Fazerin hasselpähkinasuklaat oli "osta 1 saat toisen ilmaiseksi" tarjouksessa, joten nappasin sit vinon pinon niitä kotiinviemisiks. Sama juttu oli kans Milkan levyissä, joita nappasin kans muutaman. Äitin ennen joulua lähettämät suklaat olikin just syöty, joten jos näillä sit päästäis vaikka pääsiäiseen ja seuraavaan suklaalähetykseen asti.

Hypättiin siitä sit bussiin ja jatkettiin matkaa Venice Beachille, jossa käytiin eka kävelemässä kanaaleilla ja sit boardwalkilla. J on tullu tänne vasta pari viikkoa sitten joten päätin toimia Venice-oppaana ja harhailla läpi parkkipaikkojen etsien niitä hiton kanaaleja, joiden piti olla ihan kulman takana. No, parin kulman takaa ne sit löytyikin ja kivahan siellä oli taas pyörähtää yllättävän turistivapaalla kävelyllä.

Joku urpo on hukannu mun kameran laturin, siivonnu koko huoneen eikä löytäny sitä mistään. Se sama ääliö ei kuitenkaan oo vielä tilannu uutta, kun ne maksaa 40 dollaria ja ois just sen tuuria, et samana päivänä se laturi kävelis vastaan kun uus on laitettu tilaukseen. No, se urpo nyt sit maksaa tyhmyydestään ja kuvaa kännykän jollain 3 megapikselin kameralla näitä upeita maisemiaan.

Nää kanaalit siis löytyy ihan Venice Beachin kulman takaa, liikkelle voi lähtee vaikka 164 South Venice Boulevardilta ja kanavien välistä pääsee aina Washington Boulevardille asti, josta löytyy paljon pikku baareja, kahviloita, ravintoloita ja Venice Beach Fishing Pier.

Kanaaleilta käveltiin sitten kuuluisalle Venice Beach Boardwalkille, jossa oli tuttuun tapaan ihanankauhea kaaos. Mä en tajuu miks mä käyn Venicellä niin harvoin, mä rrrrakastan sitä hulluutta siellä! 5 minuutin kävelyllä boardwalkilla voit ostaa 8 dollarin aurinkolasit, slicen pizzaa dollarilla, saada tarjouksen lääkekannabiksen käytöstä, nähdä breakdance-esityksen ja kuunnella wannabe-räppäreiden levyjä kuulokkeista samalla, kun ohitat ulkokuntosalin, koriskentän ja näet skeittirampit ja pitkän rantaviivan. Me käytiin ihanvaan hakemassa smoothiet, istuskelemassa nurmikolla ja katsomassa hauskaa esitystä.

Venicen jälkeen kipitinkin katsomaan, kun pikkuballerina pinkissä tutussaan pyörähteli tanssikoulussa, toisin sanoen N teki comebackin tanssitunneille. Se kävi jo kaksvuotiaana baletissa, mut sit joskus about vuosi sitten ei enää halunnut, ja nyt se on innostunut uudestaan.

N on kuvassa toinen vasemmalta. Se ens kuussa alkava photoshop-kurssi tulee varmaan ihan tarpeeseen, ehkä ne opettaa miten sais vähän siistimmin nää naamat blurrattua ettei tarviis käyttää mun paint-taitoja enää...

Leffalätinöitä

2012-01-23T01:03:00.000-08:00

Mä oon aina ollu Huonojen Leffojen Kuningatar. Yleinen sääntö on ollu se, et mitä huonompi leffa, sitä varmemmin se on mun suosikki. Niinkun esim Lindsay Lohanin Mean Girls (aaaw.) tai Britney Spearsin Crossroads. Tuplatripla Aaaw. Olin ihan junnu kun näin sen leffan ekaa kertaa, mutta jo silloin poimin sieltä yhden lainin joka jäi mun mieleen: "What did you wish for? A key chain?"
- No, the world. That I was gonna get out of this crappy town... go all the way to California... put my feet in the Pacific Ocean. There's a wish that's not coming true for a while. Jotenkin mä samaistuin tohon toiveeseen ja toivoin, että saisin joskus laittaa varpaani Pacific Oceaniin tai ainakin Välimereen. Anyways, viime aikoina mä oon ollu niiin pettyny, koska nää muiden mielestä huonot leffat -jotka siis mun mielestä ois pitäny olla vähintään olla Oscarin arvoisia mestariteoksia, onkin ollut ihan surkeita. Mites ois toi New Years Eve? Sen leffan parasta antia oli juustokakkupala, jota söin leffan aikana.

Mä odotin tolta niiiiin paljon enemmän, varsinkin kun Valentines Day oli yks mun lemppareista. Toi oli jotenkin vaan niin tekemällä tehty. Entäs sitten nää kaks samaa leffaa, No strings attached ja Friends with Benefits? Mulla menee jo ihan sekasin kumpi oli kumpi. Toisen niistä taisin katsoa loppuun, mutten oo ihan varma kumman...kertookin varmaan jo aika paljon siitä leffasta.

Viime vuoden huonoin-palkinto ehkä kuitenkin menee Bridesmaidseille. Apua. Onkohan ton leffan tekijät ollu ensi-illassa silleen että wtf ei tää nyt ihan putkeen tainu mennä? Toi leffa oli siis niiiin rimanalitus, olin odottanut tosi paljon enemmän enkä todellakaan ees katsonu sitä loppuun.

En tiiä, ehkä mun leffamaku sit on vaan muuttunut? Ehkei no romattiset komedia enää oo mun juttu ja mun pitäis vaihtaa genreä? Seuraavaks aion kuitenkin katsoa dvd:ltä Monte Carlon, The ides of Marchin, The Change Upin ja leffassa The Vown. Luultavasti ne kaikki on sit kans ihan kauheita pettymyksiä, koska mulla on tällänen uus taipumus pilata leffa ku leffa, melkein.

No oonkai mä ihan hyviäkin leffoja nähny. Vaikka Crazy Stupid Love.

Losissa maksaa leffassa käynti jotain 9 ja 14 taalan väliltä riippuen missä ja monelta käy. Leffateatteriin ei sais viedä omaa syötävää, mutta aika tehokkaasti sitä sääntöä voi kiertää niinkin ovelasti ku laittamalla karkit laukkuun. Leffateatterissahan on tietysti vaikka mitä syötävää ja juotavaa, mut hinnat on ihan kauheet -joku popcorn ja limu-combo voi helposti maksaa 15 taalaa, mutta siitä sit jenkkikoossa riittääkin isommallekin porukalle. Limuissa on tietty free refils eli jos janottaa lisää niin leffan aikana voi kipittää hakemaan lisää. Joskus poppareissakin on sama, eli ei siellä sen kahden tunnin aikana ehdi nälkään kuolla. Mun lempparileffateatterit on The Grovessa Beverly Hillsissä ja The Promenade at Howard Hughes Centerissä Culver Cityssä. Muita mahdollisia paikkoja tuijottaa kangasta on vaikkapa Century City Mall, Westside Pavillion, Santa Monica, Westwood tai Hollywood. Usein noissa leffateattereissa (ja ostareissa) on maksullinen parkkihalli, mutta leffan yhteydessä voi leimata sen parkkilipun ja pääsee halvemmalla. Itseään lähellä olevat teatterit ja esitysajat löytyy kätevästi movietickets.com sivuilta josta voi kans ostaa lippuja ennakkoon. Mä en oo mikään maailman suurin leffankatselija ja meenkin vaan katsomaan leffoja, jotka mua kiinnostaa trailerien perusteella tai joista oon kuullu hyviä suosituksia. Mä en siis oo sellanen, et oon jossain kaupungilla, ajaudun vaan leffateatteriin ja meen katsomaan mitäikinä just sattuu alkamaankaan. Ehkä mun pitäis, saisin vähän laajennettua tätä mun elokuvamakua...

BECKS IS BACK!

2012-01-21T00:59:00.000-08:00

“It was all about what I felt for the future of the game in the US and where my family was happiest. My family are happiest here in the moment. We love living in LA and living in America. We’ve adapted to the culture and adapted to everything this country has and we’ve enjoyed that. I’m going to continue to enjoy playing soccer here and my family will continue to enjoy it.” -David Beckham

“Me and Victoria talked about it many times. Our oldest son was a big part of it as well. He’s 12 years old. He’s at the stage of his life where he needs that stability, that schooling and that was a big factor as well. On New Year’s Eve, we had a glass of wine and thought, ‘We’re too happy to move.’” -David Beckham

“We know that David’s first love is his family, but he loves playing the game of soccer. That means the Galaxy had to be right for him, the league had to be right. By David coming back to L.A., he confirms that MLS is making progress, he believes in the sport in America and he believes in the Galaxy.” - Bruce Arena

FASHION, part 3

2012-01-18T18:25:00.000-08:00

Kolmas kuvauspäivä fashion-assignmentiin oli downtown Los Angelesissa. Olin etukäteen löytäny vinon pinon siistejä kuvauskohteita, mutta meillä loppui aika kesken eikä ehditty kuin kahteen. Nää kuvat on ehkä mun lemppareita kaikista, sain mukaan kaks uutta mallia, brassityttö F:n ja saksalaisen pojan H:n täydentämään jo saksalais-itävaltalaista kokoonpanoa. Käytiin eka Walt Disney Concert Hallilla ja sitten vaihdettiin graffittien täyttämän seinän luokse.

Laitoin nää nyt vieläkin huonommassa laadussa kun ennen, mutta eiköhän se oo tarpeeks näyttämään, mitä me siellä tehtiin. Nää kuvat on otettu Walt Disney Concert Hallilla.

90210:n uus tähtikaarti?

Mä rrrrakastan tätä kuvaa. Vasemmalta oikealle Saksa H, Brassi F, Saksa J ja M ja oikealla Itävalta M. Näiden jälkeen tosiaan jatkettiin matkaa noin mailin päähän ja paikkaan, jonka löysin netistä etukäteeen mutta jossa en oo koskaan aiemmin käynyt - iso rakennus, jonka seinät oli täynnä graffitteja.

Näihin kuviin haettiin tarkoituksella ihan eri tyyliä kun aiempiin -vähän rentoo, hauskaa, nörttiä. Ei-vakavaa. Mun mielestä onnistuttiin hyvin, toi vika kuva on yks mun lemppareista kaikista. Näiden kuvauksien jälkeen meillä oli vielä rantakuvaukset Malibussa J:n ja tyttö- M:n kanssa, ihana location ja tosi kiva joulukuinen lämmin päivä.

UCLA (vs USC)

2012-01-15T00:05:00.000-08:00

(oops, tää unohtu sitte viikoks luonnoksiin, kirjoitettu 15.tammikuuta...)

UCLA, eli University of California Los Angeles on Westwoodin kaupunginosassa läntisessä Losissa. Jos laittaa silmät kiinni ja kuvittelee miltä Jenkkiyliopiston kampus näyttää, UCLA matchaa siihen täydellisesti. Tää ehkä johtuu siitä, että UCLA:n kampuksella on kuvattu paljon leffoja ja tv-sarjoja, mutta myös siks että mihin vaan päänsä kääntää näkee vanhoja rakennuksia ja isoja, vihreitä nurmikenttiä. Me käytiin kävelemässä ympäriinsä sunnuntaina, ja koko kampus oli ihan autio. Kirjakauppa ja kirjasto oli tietysti auki, muttei niissäkään ihmisiä tungokseks asti ollu.

UCLA ois niin unelmaopiskelupaikka, jos mulla ois 40000 dollaria ylimääräistä vuodessa heittää opiskeluun. UCLA extension tarjoaa halvempia yksittäisiä kursseja, joista kävin Au pair-vuonna suorittamassa Italian kurssin. Oli ihan erilainen tunne juosta myöhässä tunneille läpi UCLA:n kampuksen, kun kipittää läpi SMC:n (aina myöhässä kuitenkin). Mun suunnitelmissa siis ei oo ees hake UCLA:an tai mihinkään muuallekaan SMC:n jälkeen, mutta tosi monet käy Santa Monica Collegea kaks vuotta, jatkaa kaks vuotta UCLA:ssa ja valmistuu bachelor-tutkintoon. Toinen vaihtoehto on lähtee suoraan high schoolista UCLA:an, mutta jos haluaa päästä halvemmalla, toi eka vaihtoehto käy enempi järkeen.

Los Anglesissa näkee yleensä kahdenlaisia kirjainyhdistelmiä tyyppien huppareissa: joko UCLA tai USC. USC, University of Southern California (aka University of Spoiled Children) on kalliimpi, yksityinen yliopisto downtownin lähellä, ja varsinkin jenkkifutiksessa kilpailee UCLA:n kanssa. Nää kaks koulua ja niiden värit on hyvin edustettuna omilla alueillaan, eikä Westwoodissa näe juurikaan UCS-huppareita. On ihan normaalia joutua vastaamaan kysymykseen "UCLA or USC?" ja vaikkakin UCLA kampus on ihana, mun on pakko kallistua tokan vaihtoehdon suuntaan ihan vaan siks, että oon käyny USC:n futispelissä ja ostanut asiaan kuuluvan hupparin. Tärkeät perustelut siis. Mullon aina ihan sikahauskaa kun vedän se huppari päällä ympäriinsä, ja erityisesti vanhemmat miehet haluaa joko sanoo "GO USC!" tai "Noooo, GO UCLA!" riippuen kummassa koulussa ne ite on ollut ja sitten vaan hymyilen takas kun ne luulee, että oon USC student. Sama kans kun en oikein mieti loppuun mun asuvalintaa, ja kerrankin olin menossa johonkin, vaihdoin tuttuun tapaan bussia Westwoodissa ja seisoin siinä bussipysäkillä USC-hupparissa ja auto hiljensi mun kohdalle ja se kuski huus jotain tyyliin "Vau, USC-paidassa täällä...Minäkin tekisin noin!". Sillon vasta tajusin, että olin tullut _UCLA:n_ huudeille _USC_ paidassa. Ihanat Jenkit ja niiden College-kilpailut. Vähän ku menis Inter-hupparissa Milanin peliin San Sirolle...mikä on ehdottomasti mun bucket listilla ens Italian reissua varten.

(otin noi kuvat kännykän kameralla, koska oon hukannu mun järkkärin laturin. mahtavaa, marke!)

3 vuotta Amerikan Unelmia

2012-01-13T23:34:00.000-08:00

If you take advantage of everything America has to offer, there’s nothing you can’t accomplish. Geraldine Ferraro

You can always count on Americans to do the right thing - after they've tried everything else. Winston Churchill

"Kun lentokoneen ikkunasta alkoi näkyä oranssi aurinko laskemassa kaupungin taakse, päässä alkoi soida OC:n tunnari. Tunnari, joka ei vielä neljän päivän jälkeenkään oo kadonnut. New York oli upea, Au pair Training School oli ok, mutta syy miks mä tänne tulin, ei ollut kumpikaan niistä. Syy on tässä ja nyt, se ilma mitä mä hengitän ja se maailma, jota mä elän. Kalifornia."

Hassua miten niinkin kliseinen sanonta kuin "aika juoksee" pitää paikkansa. Mulla tuli kuluneella viikolla täyteen kolme vuotta Jenkeissä, mikä on ihan uskomatonta. Kun mä tulin tänne tammikuussa 2009 New Yorkista Au Pair Training Schoolista, mun idea oli olla täällä vuosi, palata takas Suomeen ja jatkaa koulu Torniossa loppuun. Se oli ainakin se ääneen sanottu idea, mutta enköhän mä tienny etten tulis koskaan palaamaan sinne Tornioon. Niinhän siinä sit kävi, että eka Au pair-vuosi jatkui perään toisella, ja sen jälkeen olin maailman onnekkain kun sain mahdollisuuden jäädä tänne opiskelemaan Collegeen. Oisinko koskaan matkalla Kuopiosta Helsinki-Vantaalle tammikuussa 2009 uskonut, että oon samalla reissulla vielä kolmen vuoden päästä? En ikinä! Tää on ollu ihan uskomaton seikkailu ja en ikinä pystyis kirjoittamaan kaikesta mitä nää kolme vuotta on pitänyt sisällään!

"Jenkeissä menee hyvin. Los Angeles on mulle vain iso kysymysmerkki, mutta muuten oon tyytyväinen oleiluuni täällä Valtameren Takana. Tai ehkei kysymysmerkki, vaan pikemminkin palapeli jonka kokoamisen oon vasta aloittanut. Perhe on edelleen kiva, päivät lasten kanssa menee nopeesti ja vaikka en vielä tunnekaan paljon ketään, ei se oo ollu ongelma. En sanois että on ollut helppoa, mutta ei vaikeaakaan. Kertaakaan ei oo ollut ikävä kotiin eikä tullut sellainen olo että mitävttua. Lähinnä vaan ihmetyttää kaikki Uus ja Ihmeellinen, kun ei kunnolla vieläkään tunne ihmisiä ja paikkoja. Pikkuhiljaa kuitenkin, ja jos alku on ollut näin hyvä tuskin maltan odottaa tulevia kuukausia."

Eka vuosi meni hurjan nopeesti normien Au pair-juttujen kanssa. N oli vasta 2v, joten se oli päivät mun kanssa kahdestaan. Iltaisin mä sit kävin shoppailemassa, stalkkaamassa julkkiksia, hengailin kavereiden kanssa, hengailin kotona tai kävin koulussa. Olin alkuun ihan sekaisin tästä kaupungista ja sen suuruudesta, eikä LA todellaakaan ollu sitä mitä mä olin odottanut. Kesti kauan, ennenkuin opin rakastamaan tätä paikkaa, mutta kun se iski, se iski kunnolla. Au pair-järjestö lähetti paperit syksyllä ja kysyi, mitäs nyt, haluatko jatkaa vai palata Suomeen ja mun piti tehdä päätöksiä. Mä halusin jäädä, mutta mä tiesin että olis ollut järkevää palata vaan Suomeen ja kouluun. No, järkevä ei koskaan kuulunut mun sanavarastoon eikä kuulunut nytkään.

"Jenkit on avannut mun silmiä ja saanut mut tajuamaan, että sulla ei tarvii olla sitä kasista neljään -duunia ollekseks onnellinen tai onnistunut. Jos mulla kerran on vaan tää yks elämä, miks mun pitäis alkaa kasata jotain hiton eläkesäästöjä kakskymppisenä ja sit kymmenen vuoden päästä katkeroitua, kun ei tullut sillon nuorena mentyä mihinkään? Mä oon aina ollu vähän ikänatsi, aina miettimässä mitä pitäis olla tehtynä tiettyyn ikään mennessä. Osittain oon sitä vieläkin, mutta paljon vähemmän kun ennenkin. Miks kaikkien pitäis olla vakkarityössä ennen kun täyttää 25v? Siinä vaiheessa niitä työvuosia on vielä muutama jäljellä, ja tuskin sitä kuuskymppisenä harmittelee kun ei ihan heti siirtynytkään siihen duuniin, jossa on vieläkin.

Mä oon siis päättänyt unohtaa sen fiksuimman vaihtoehdon, vtun Tornion. Joo, amk tutkinto. Tuu kysyy multa vaikka kymmenen vuoden päästä, harmittaako mua etten istunut neljää vuotta koulun penkillä kakskymppisenä. Voi olla että sanon joo, mutta paljon todennäköisempää on että opin tuhat asiaa enemmän täällä kuin siellä.

Haloo, Marke. Sä oot Los Angelesissa. Sä elät sun unelmaa, sä toteutat sun haaveita ja oot kokenut ihan uskomattomia juttuja tän vuoden aikana. Haluatko sä oikeesti, että se loppuu? Tajuatko sä, kuinka mahdotonta Jenkkeihin on tulla takaisin? Käsitätkö, kuinka kallista täällä on opiskelu ja kuinka mahdoton on saada minkään muunlaista viisumia. Ja kyllä, Marke tajus. Marke tajus sen niin hyvin, että nyt Marke ei halua ikinä lähteä täältä pois."

Tuntuu tosi hassulle lukee, miten oon ajatellut College-opiskelun olevan mahdottomuus ja miten nyt oon sen saavuttanut. Tuntuu oikeestaan pahalta, miten en arvosta sitä tarpeeks. Toka Au pair-vuosi meni aikalailla samalla tavalla kun eka, ja päivä päivältä mä rakastin kaikkea enemmän. Joskus syksyllä sit aloin taas miettiä jatkoa, ihan niinkun kohtalotoverini Teemu Selänne. Mähän oon siis jo vuosia ollut Au pair-piirien Teemuselänne, aina lopettamassa mut sit kuitenkin perunut puheeni ja palannut takaisin.

"Kaikki on tässä vaiheessa vielä tosi alustavaa suunnittelua ja saattaa muuttua suuntaan tai toiseen, mutta nyt näyttäis siltä että mun tennarit ei käännä suuntaa kotisuomeen tammikuussa, vaan jää tallaamaan Los Angelesin katuja vielä hetkeks. Tässä alkaa pikkuhiljaa tulla jo kiire ja kaikki tietysti riippuu siitä, hyväksyykö Santa Monica College mut oppilaakseen, saanko kokoon tarvittavat paperit ajoissa, läpäisenkö kielikokeen, onnistuuko raha-asiat ja miten monen monta muuta pikkusäätöä menee. Mutta se on nyt ainakin selvä, että yritän kaikkeni, jotta voisin jäädä tänne vielä pariksi seuraavaksi vuodeksi."

Ja niinhän siinä sit kävi, että sekä Selänteen Teemu että Liimataisen Marke jatkoi juoksuaan Kalifornian auringon alla, toinen jahdaten mestaruuskannua jäällä ja toinen College-tutkintoa kampuksella. Vuosi 2011 alkoi nopealla Suomen reissulla, jonka jälkeen palasin Jenkkilään ja aloitin koulun. Oon niin rakastunut Santa Monica Collegeen, ihan uskomatonta miten paljon kaikkea oon oppinut, miten mun valokuvaustaidot on kehittyneet ja miten monia ihania ihmisiä oon tavannut. On ehkä maailman hauskinta, että kun ilmoitin lähteväni Kaliforniaan mun Italian perheen host äiti sanoi, että on varma että mä jään sinne. Se kai sitten tunsi mut niin hyvin, mutta hei, oikeassa oli. En sano että jäin tänne loppuelämäkseni, mutta mun elämäntyylillä kolme vuotta samassa paikassa on jo aikamoinen saavutus. Koskaan ei voi tietää montako vuotta, kuukautta tai päivää mulla on täällä vielä jäljellä, mutta mä oon aikalailla tottunut elämään Enkelten Kaupungissa. Kolme huikeaa vuotta, kolme vuotta täynnä kokemuksia, joista en koskaan ole edes uskaltanut haaveilla. Niin monta toteutunutta unelmaa, ja vielä niin monta unelmaa täytettävänä. Oon sanonut tän tuhat kertaa mutta en voi koskaan sanoa sitä tarpeeksi: Mä olen ikuisesti kiitollinen kaikille alkaen Cultural Caren Helsingin Staffista oman suomiperheen kautta mun Amerikan perheelle ja kaikille siitä välistä siitä, että ne kaikki on auttaneet mua toteuttamaan ja elämään tätä unelmaa, jota Elämäksikin sanotaan.

"Kaikki se mitä Los Angeles on mulle tarjonnut on ollut uskomatonta, enkä voi vieläkään ymmärtää mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut. En koe vieläkään kasvaneeni aikuiseksi enkä ehkä vieläkään ymmärtänyt kuka minä olen, mihin olen menossa ja mitä elämältä haluan. 2009 meni niin hurjaa vauhtia, etten ehtinyt pysähtyä miettimään. Elin jokaisen hetken nauttien, painoin mieleeni kaiken sen mitä Jenkkivuosi toi tullessaan. Jos mä jotain tänä vuonna olen oppinut, niin ainakin sen että riippumatta siitä missä mä olen, mitä mulle tapahtuu ja kenen kanssa mä olen, mä haluan olla onnellinen. Vaikka mä kaipaankin monia asioita Italiasta ja mietin perhettä Suomessa, just nyt mun pitää olla täällä. Elämä Los Angelesissa tekee mut onneliseksi, ja se on kaikki mitä mä haluan."

Tammikuun auringonlasku

2012-01-12T13:01:00.000-08:00

Mun blogista on tullu viimeaikoina kauhee kuvaoksennus, joka jatkuu nyt auringonlaskun merkeissä. Tammikuu on mun lemppari auringonlaskun kuvaamiseen, koska aurinko laskee suoraan meren taakse ja aaaaw voiko olla kalifornialaisempaa maisemaa ku sininen valtameri ja oranssi auringonlasku? Alkuviikosta oltiin N:n kanssa leikkipuistossa lähellä meidän kotia ja huomattiin, että aurinko alkaa laskee. Päätettiin sit et hypätään autoon ja mennään rannalle katsomaan kun taivas maalautuu pinkiks, leikkimään ja ottamaan pari kuvaa.

Mäki haluaisin tollaset kengät...
Hyvää H&M laatua, kuten kengänkärjistä näkee.

Justin Bieber oli mukana menossa.

Ja hiekan heittely on kaikista kivointa.

Meidän lähiranta on nimeltään Playa Del Rey, mikä on tosi rauhallinen ja ennenkaikkea turistivapaa. Toisella puolella on Marina Del Rey ja toiselle LAX, eli kun kääntää vähän päätä voi nähdä lentokoneita nousevan ja toisella puolella pikku purjeveneitä seilaavan satamaan.

Tällä hetkellä aurinko laskee viiden jälkeen, kun taas kesällä joskus kasin pintaan. Ihan outoa et tulee näin aikaisin pimeää, kun tää talvi muuten on niin aurinkoinen ja lämmin.

Ehkä nää kuvat kertoo tän paremmin kun tuhat sanaa ja ehkä mä sit jatkan niitä mun enempisanaisia bloggauksia seuraavan kerran kun palaan linjoille. Mulla tuli just täyteen kolme vuotta Losissa, eli jotain siihen liittyvää varmaan luvassa, samoin ku lisää muotikuvia. Kivaa, et kerrankin on sekä aikaa, intoa että asiaa, josta päivittää.

FASHION, part 2

2012-01-10T23:25:00.000-08:00

Tokana päivänä mä kuvasin itävaltalaista tyttöä meidän lähellä olevassa puistossa. Siellä on tosi paljon kivoja kuvauspaikkoja, pieni vesiputous, puro, näkymät downtowniin ja sitä rataa. Kävin ostaa juhlatavarakaupasta pari tusinaa ilmapalloja koska mulla oli visio. Sitä varten mun piti kantaa lautoja, pikku rappusia ja tikapuita autosta kuvauspaikalle, ja kuinka ihanaa oli kun M, tää blondi pienessä mekossa ja korkeissa koroissaan kantoi niitä mun apuna? Olin ihan varma et se ois kauhee diiva, mut siis ei hitto mikä ihana positiivinen yllätys tää ihminen oli! Mä en siis tuntenu sitä ollenkaan etukäteen ja joo, olin jo näkemieni kuvien perusteella ajatellu et siinä nyt sit on another Paris Hilton LA-party girl, mutta olin niiiin väärässä. Yks ihanimmista ihmisistä ikinä! Sekin tuli paikalle täysien kassien kanssa, täynnä vaatteita, kenkiä, meikkejä ja koruja jotta voitas yhdessä katsoa mitä sen kannattais missäkin kuvassa laittaa päällensä. Meillä oli vaan reilu tunti aikaa kuvata joten ei paljon ehditty asuja vaihdella, mutta jotain kivaa saatiin kuitenkin aikaan.

Tää oli se mun Visio, johon noi ilmapallot piti saada. M seisoo sellasen metrin korkuisen rakennelman päällä, jonka mä väsäsin host dadin autotallista löytyneillä laudoilla ja tikapuilla. Itse seisoin sit kans tikkailla jotta saatas toi downtown LA tonne taakse hienosti. Tää oli niin hauska kuvaus, kun kannettiin kamaa tonne paikalle ja huomattiin, että lauma meksikoilaisia työmiehiä katto vähän kiinnostuneesti sivusta. No, sit ne pikkuhiljaa tuli lähemmäs ja lähemmäs ja kun oltiin kuvaamassa, käännyin katsomaan taaksepäin ja siellä oli joukko näitä työmiehiä kännykät ojossa kuvaamassa M:ää. Priceless!

Mulla oli tosiaan kaks settiä noita palloja, kun eka päästettiin ilmaan jotta saatas hienoja kuvia. En sit kuitenkaan loppujen lopuks tykänny niistä kuvista, mut onneks oli toinen sarja palloja odottamassa autossa.

Tää tyttö on rakastunut solariumiin tai ruskettavaan voiteeseen ja oli tosi hankala saada sen tumma naama näkymään vaaleiden hiusten kanssa. Tiiän että monelle tulee varmaa joku blondi Jersey Shore mieleen, mutta mä en koskaan hakenutkaan mitään oikeita malleja vaan mielenkiintoisia ihmisiä ja mun mielestä on mahtavaa miten sen ulkonäöstä vois saada ihan eri kuvan siitä, millanen ihminen se on.

Kolmas kuvauspäivä oli M:n, poikien ja kahden muun mallin kanssa downtown Los Angelesissa ja ne kuvat on ehdottomasti mun lemppareita. Kuvia on joku 500 ja mulla kestää varmaan hetken etsiä sieltä ne parhaat, mutta pikkuhiljaa kahlaan näitä läpi ja heitän blogiin.

FASHION, part 1

2012-01-08T23:01:00.000-08:00

Mun koulun syyslukukauden suurin haaste oli "fashion assignment". Tää oli siis mun Color Printing-kurssin tokavika, iso tehtävä. Meille annettiin kategoriat (mm. catalog, environmental, fashion with message, half nude, product) ja meidän piti kuvata kolmella kameralla; kahdella eri filmillä ja digillä. Mitään photoshoppia ei siis sallita, enkä mä kyllä mitää sellasta osaakaan. Opettajalle annetaan kuvat sellasinaan, sit jälkikäteen oon Picasalla (jep oon PRO!) rajannut vähän, muuttanut b/w, tasaillu värejä ja säätäny kontrastia.

Mun mielestä maailman ehkä naurettavin "kohteliaisuus" on se, kun laitat kuvia facebookiin tai johonkin, ja kommentit on "oi, ihania kuvia! mikä kamera sulla on?". Vastaan yleensä että halvin digijärkkäri mitä markkinoilla on, kato ei se oo se kamera vaan se TALENT. Vastaan sen muka vitsillä, mut oikeesti, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu? Jos sä tykkäät mun kuvasta, kerro se. Jos sä haluat tietää mikä kamera mulla on, kysy. Mun päässä näillä kahdella vaan ei oo mitään tekemistä keskenään ja kallis, hieno kamera ei todellakeen tee automaattisesti hyviä kuvia. Kuvaan siis Canon Rebel XS:llä manuaaliasetuksilla. Käytin kahta linssiä, 50mm Canonia ja 28-105mm Tamronia sekä reflectoria joissain kuvissa, mikä ikinä se onkaan suomeks. Mun kamerassa on vähän häikkää ja automaattitarkennus ei toimi millään linssillä, eli kaikki kuvat on manuaalisesti tarkennettu myöskin, mikä vei tosi paljon opettelua kun oli tottunu vaan automaattiin (kuten sanoin, ammattilainen joo asialla...). Filmikuvat ei oo nyt tässä mukana kun lab vähän mokas, mutta ne kuvasin manuaalisesti kahdella Nikonin filmikameralla, toisessa Ektar100-filmi ja toisessa Velvia100-filmi.

Mä löysin mun mallit vahingossa. Ehdin jo hakata päätä seinään kun mun ainoa malli sanoi että ei ehdikään auttaa mua. No, laitoin sit fb:ssä hänen kaverilleen viestin, että näin sun kuvan, tykkään sun tyylistä, kiinostaisko auttaa mua kuvauksissa koulua varten. Kun se sanoi joo, kysyin et jos sillä on jotain kavereita, niin nekin saa pyytää mukaan. Ei mennykään sit kauaa, kun tapasin tän tytön, itävaltalaisen blondin M:n ja kaks saksalaista mannya J:n ja M:n Starbucksissa, kerroin niille mun ideoita ja tajusin, että ei hitto, tästä tulis ihan mahtavaa. Ne kaikki oli super innoisssaan, ne ei oo mitään ammattilaisia mutta innokkaita auttamaan. Sovittiin sit et mennään eka kuvaa metsämaisemiin Temescal Canyonille Pacific Palisadesiin. Viime hetkellä tyttö-M perui, joten mentiin sit poikien kanssa kolmestaan. Tai neljästään, kun pikku N oli vähän kipee ja tuli mukaan istuen sellasessa vedettävässä vaunussa katsoen elokuvaa pikku dvd-soittimesta.

Pojat oli ihan mielettömän mukavia ja meidän ideat ja ajatukset meni hyvin yhteen. Mullahan ei oo mitään hajuakaan muodista, mutta pojat tuli paikalle matkalaukkujen ja pukupussien kanssa. Unohtamatta tietenkään J:n "male purse", josta revittiinkin sitten vitsiä pitkään. Ne toi koruja, hattuja, kenkiä, you name it. Siellä sitten eurooppalaisen rennosti vaihtoivat vaatteita lenkkipolun varrella parkkipaikan kulmassa. Nää oli meidän ekat kuvaukset joten mulla oli paljon opittavaa eikä nää kuvat oo mun lemppareita, varsinkaan kun vertaa myöhemmin downtownissa kuvattuihin kuviin, joista ite tykkään enemmän. Vaan virheistä todellakin oppii, ja voin sanoo että joka kuvauksen jälkeen oon ollu tuhat kertaa fiksumpi kuin sitä aloittaessa. En halunnu laittaa näitä tänne minään megakokoisina, mut eiköhän niistä saa selvää ku klikkaa isommaks jos kiinnostaa.

M, J ja se kuuluisa male purse

Ihan mahtava kuvauspaikka!

Ekalta kuvauspäivältä, tai siis parilta kuvaustunnilta, kertyi joku 300 kuvaa pelkästään digillä. Filmejä oli pari lisää, mutta kuten sanottu lab vähän mogas eikä siitä sit sen enempää. Seuraavana mä kuvasin sitä itävaltalaista tyttöä yhdessä kivassa puistossa tässä lähellä, ja postailen siitä kuvia kunhan saan vähän järjestystä aikaan mun tiedostoihin.

Dinner ja Movies The Grovessa

2012-01-07T02:33:00.000-08:00

Perjantain suunnitelmissa piti olla kaverin 21v synttärit, mutta ne siirtyi tai peruuntui tai vaihtoi paikkaa tai jotain, joten päätettiin käydä leffassa ja syömässä. The Grove, ulkoilmaostari josta hyvä bloggaaja varmaan laittais tähän kuvia, on Beverly Hillsissä sijaitseva vähän parempien kauppojen paikka. Tai no on siellä Barnes and Nobles, Forever21 ja vaikka Victoria's Secrets, mut mun makuun noin muuten vähän liian posh. Ihan kiva hengailupaikka ja niin edelleen, mutta ei kuitenkaan mun ykkösvalinta. Ens kerralla otan kuvia siitä isosta suihkulähteestä, tramista joka ajaa ympäriinsä, hienoista näyteikkunoista ja kolmikerroksisesta kirjakaupasta.

Käytii eka kahdessa vähän normaalimmassa kaupassa siinä lähellä, eli Rossissa ja KMartissa. KMart on vähän niinku ööö... Anttila tai Citymarket tai joku. Löysin sieltä pari hauskaa printti t-paitaa E:lle lahjaks, se täyttää 9v sunnuntaina. Sen jälkeen ajettiin kadun toiselle puolelle Groven parkkihalliin, koska KMartin ja Rossin parkkipaikalle saa jättää auton vaan, kun asioi siellä. Gotta love LA. Haettiin Cheesecake Factorystä piippari, joka ilmoittais meille kun vapaa pöytä löytyis, eli noin tunnin kuluttua. Hengailtiin siinä ulkona, käytiin parissa kaupassa ja hengailtiin lisää. Käytiin syömässä dinner, otettiin juustokakut mukaan ja salakuljetettiin ne leffaan. Sinne ei kai sais viedä ulkopuolista ruokaa, mut ei sitä kukaan ollu tarkistamassa. Käytiin katsomassa New Years Eve, joka mun on pitäny katsoo jo pitkän aikaa. Ei mikään ihme leffa, en tajunnu miks kaikki on sitä niin hehkuttanut. Mun makuun vähän tylsä, ehkä mulla oli odotukset liian korkeella. Ei mikään hyvä, muttei huonokaan.

Leffan jälkeen, eli about yhdelta yöllä, Mira, suomalainen Au pair, hetti mut kotii ja naurettiin taas koko matka meidän hölmöille jutuille. Ihan mahtavaa kun on joku, joka ei ota asioita vakavasti ja jonka kanssa voi nauraa kaikelle tyhmälle. Mun ekana Au pair-vuonna, eli 2009, mulla oli kaks suomalaista kaveria täällä joiden kanssa oli vähän sama meininki. Ehkä se on sit se suomalainen huono huumori joka meitä yhdistää.

Lopulle viikonlopulle mulla ei ookaan oikein mitään suunnitelmia, mutta tuskin mitään sen suurempaa on luvassa. Tänne on iskeny kauhee helleaalto ja loppuviikko meni sellasessa +26 asteen lämmössä, eli sunnuntaina vois vaikka viettää vuoden ekan rantapäivän, jos kesä vaan jatkuu. Pikku N rakastaa rantaa ja hiekkaleikkejä, joten nappaan sen mun mukaan. E viettää sen synttäreitä Karting-radalla kavereiden ja vanhempiensa kanssa, mutta N on vielä liian pieni liittymään karkeloihin, joten me keksitään jotain muuta. Rantapäivä ei kuulosta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta näin tammikuun alkupuolella...

Happy New Year!

2012-01-05T20:31:00.000-08:00

Uus vuos vaihtui uusien ja vanhojen kavereiden kanssa kotibileissä Santa Monicassa. Tyttö, johon mä tutuistuin reilu kuukaus sitten ja joka oli mallina mun muotikuvissa järkkäs bileet host perheensä kotona niiden poissaollessa. Joku kolkyt tyyppiä sit kokoontui sinne juhlistamaan uutta vuotta ja heittämään hyvästit vanhalle. Mullei ollu kameraa mukana mut nappasin pari kuvaa kavereiden facebookeista.

Se tyttö joka ne järkkäs sano alunperin että kaikki saa tuoda kaverin, joka sit vaihtui kahteen ja siitä sit jengi paisui niin, että toin mukanani kolme kaveria. Ideana oli kans tuoda ruokaa ja onneks luin kutsun viime hetkellä uudestaan, juomaa. Me vietiin ainakin limoncelloo, vodkaa, red bullia, kuohuviiniä ja 12 pack smirnoff icea. Sen lisäks me vietiin pikku piirakkaisia ja hedelmälautanen. Saavuttiin paikalle joskus kymmenen ja yhdentoista välillä, tyylikkäästi myöhässä. Eikä menny kauaa, kun musiikki laitettiin pois ja ne alkoi laulaa happy birthday to you:ta.

Aaaw. Kaikki ei ollu saanu memoa ja happy birthday-kohta meni paljon lujempaa kuin "dear Marke", mutta sanoma tuli kyllä selväks. Sen jälkeen laulettiin vielä tammikuun ekana päivänä synttäreitä viettäneelle L:lle. Herrasmiehenä J sitten puhalsi kynttilät meidän nenän edestä ja toivoi meille miljoonia. Tutustuin J:hin ton bileiden järjestäjän kautta, kun etsin malleja kuvauksiin. Siis kuinka ihania ihmisiä!! Mä tunnen ne about kuukauden, ja niiden UV- bileissä niillä on kakku ja kynttilät ja ne laulaa mulle Happy Birthdayt? Oon sanonu tähän tuhat kertaa ja sanon vielä uudestaan, mutta mulla kävi niin hyvä tuuri mun mallien kans, sen lisäks että ne kaikki näytti super hyviltä kuvissa, ne oli myös mielettömän kivoja tyyppejä!

Bileet jatkui synttärikakun, ruoan, juoman, beer pongin, pihakoripallon ja hauskanpidon merkeissä johonkin puol neljään asti. Just ku oltiin lähdössä pois, törmäsin ovella italialaiseen poikaan ja pääsin siinä sit käyttämään mun maailman parhaimpia italian taitoja uuden vuoden kunniaks. Kyllä se ainaki tuntui tajuavan mistä me puhuttiin, ja siinä vaiheessa ku se heitti ekat "ma dai!":t ilmaan mun teki mieli alkaa itkeä, juosta lentokentälle ja ottaa eka kone Milanoon. Tuli niin ikävä ihania itskuja, niiden ihanaa kieltä, ihanaa käsillä puhumista ja ihaninta ma dai:ta. Jätin kuitenkin LAX:n nyt välistä ja sen sijaan mentiin suomityttöjen kans Anitalle yöks, kun se asuu kaikista lähimpänä ja oltiin vielä puol viideltä M:n kanssa hereillä syömässä niitä pikku kakkusia, juomassa vettä (A:n keittiö on niin iso vitsi, siellä on jääkaapissa soijakastiketta ja vettä, pakastimessa jääpaloja ja siinä kaikki. Ei muruakaan ruokaa tai juomaa!) ja nauramassa illan toilailuille. Aamulla nukuttiin johonki 10 saakka, osa jatkoi vielä unia ja me muut katottiin Hangover ja löydettiin ittemme niin siitä leffasta. Hitto mikä wolfpack. Mä sain suorittaa castingin, joten nimesin tietty ekana itteni Bradley Cooperiks. A oli Stu, se hammaslääkäri, ja joitain yhtäläisyyksiä löytyikin yllättäen. M:n oli pakko olla se kadonnut joka oli menossa naimisiin, koska M muka katos siellä bileissä meiltä. Toiselle M:lle ei sit jääny muuta ku se partasuu idiootti, sori! Kaiken lisäks se missas koko vitsin kun oli nukkumassa, eikä se jälkeenpäin selitettynä ollu enää niin hauska. Lähettiin leffan jälkeen The Counteriin rakentamaan hampurilaisia ja syömään parmesanranskalaisia, mikä oli ihan mahtava aloitus uudelle vuodelle.

Luultavasti kaikista kivoin vuodenvaihde koskaan, ja olo oli niin amerikkalainen kun punaiset muovimukin käsissä halailtiin toisiamme keskiyöllä ja toivotettiin Happy New Years, vaikken kyllä tiiä oliks tuolla bileissä yhtäkään Jenkkiä. Tapasin siellä mahtavia uusia tuttavuuksia, ja heistä yks, etelä-afrikkalainen tyttö, kutsui jo omille synttäreilleen huomenna. Jos vuodenvaihteen perusteella voi yhtään veikata tulevaa, niin tästä vuodesta tulee yks parhaista!

"I want you to be with me untill I go to College!"

2012-01-04T18:06:00.000-08:00

N täytti 5 vuotta tänään, mikä on mun mielestä ihan uskomatonta. Se pieni tuttisuinen tyttö, jonka sanavarasto oli suurinpiirtein "nooa, cookie, milk, tutti ja juice", laulaa nyt Taylor Swiftin Back to Decemberia muistista, ajaa pyörällä ilman apupyöriä ja opettelee lukemaan. Mun pikku N ei ookaan enää pieni!

Kun mä tulin tänne alunperin kolme vuotta sitten, N oli just täyttäny kaks. Mä en ollu koskaan hoitanu kaksvuotiasta tyttöä, mutta kaksvuotiaita joo. Flavio, mun italian rakkauspakkaus oli 1,5 kun mä aloitin siellä, ja täytti kaks mun ekan vuoden aikana. Sitä ennen Tanskassa, mun ekassa Au pair-paikassa E oli 2,5v, eli mä tiesin suurinpiirtein mitä odottaa. Nää kaks kaksvuotiasta oli kuitenkin tosi erilaisia; Flavio oli ihan vauva vielä, ei puhunut paljoakaan ja kävelykin oli aika hidasta. E taas oli jo iso poika, mukana veljensä jutuissa ja tosi vahva luonne. Mulla oli tosi vaikeeta sen kans aluks, kun sillä oli tosi kova ikävä sen entistä Au pairia, joka oli ollut sen kanssa luultavasti niin kauan kun se muisti. E ei halunnu eka ollenkaan olla mun kanssa, kun hain sen koulusta se vaa potki ja huus ja mun piti kantaa se kotiin sellasena. Mä en nyt tarkkaan muista, että missä vaiheessa se muuttui, luultavasti ajan kanssa vaan. Sit se olikin mun pikku buddy, joka aina juos mun huoneeseen karkuun jos se teki jotain tuhmaa tai jos sen vanhemmat komensi sitä.

Flavio taas oli alusta asti mun kaveri. Se oli ainoa lapsi ja nautti huomiosta ja siitä, että joku leikki sen kanssa. Flavio oli jo tottunu Au paireihin, koska vasta 1,5 vuotiaana mä olin sen kolmas AP. Mä vietin päivät sen kanssa ja me puhuttiin jotain ihme italiaenglantia, jonka takia luultavasti Flavio oppi vasta nelivuotiaana puhumaan kunnolla...ups. Nää kaks oli kuitenkin tosi erilaisia lapsia ja sai mut tajuamaan, ettei ykskään lapsi oo samalainen. Eli kun mä tulin Jenkkeihin ei mulla ollu hajuakaan millainen N tulis olemaan ja miten se ottais mut vastaan.

Oi Flavio, sä muistatko mun nimen vielä?

Oikeestaan mua vähän pelotti että Jenkeissä mulle kävis niinku Tanskassa. Flavio oli kuitenkin aika ihmelapsi, koska se oli maailman kiltein. Mä en kertaakaan joutunu komentaa sitä, laittaa jäähylle tai yllättäny sitä tekemästä jotai kiellettyä. Mä tiesin, ettei Flavioita ois kovin montaa tässä maailmassa, ja suurin osa muksuista varmaan reagois niinkun E Tanskassa, ehkei ihan niin rankasti mut ainaki vähintään epäilevästi.

Mä muistan kun mä näin N:n ekan kerran, se juos ovelle vastaan ja meni piiloon äitinsä jalkoihin. Sieltä se sit kurkki tutti suussa ja pinkki yöpaita maassa laahaten -kuulema ainoa asu, jonka se laittoi vapaaehtoisesti päällensä tuossa vaiheessa. Mä en enää muista kunnolla sitä ekaa iltaa, mut seuraavana aamuna N tuli mun huoneeseen, istui lattialle ja katsoi vaan mua. Mä sit siinä juttelin sille jotain, ja meistä tuli heti buddies.

10. tammikuuta 2009. N,2v ja meidän eka aamu

Siitä lähtien N on ollu mun pikku sidekick, tai minä sen sidekick. Mulla on ollu ihan uskomattoman hauskaa sen kanssa, varsinkin sillon kun se ei vielä ollu koulussa vaan koko päivän mun. Nykyään meillä on vähemmän aikaa olla yhdessä kun N on koulussa ja mä sit joskus lähden kouluun iltapäivällä.

Aamuisin N hiippailee mun huoneeseen, joskus niin aikaisin et se tulee nukkumaan mun viereen, joskus siihen aikaan kun on aika herätä ja aloittaa aamutoimet ja yleensä about puol tuntia ennen kun pitäis herätä. Mä kuulen sen koputuksen mun oven takaa vaikka oisin miten unessa. Mua ei haittaa yhtään että se tulee aamulla hengailemaan, se on sellanen Meidän Juttu. Muita meidän juttuja on esimerkiks se, kun ajetaan kouluun tai koulusta takas ja lauletaan. Joskus se haluu et mä laulan sille Taylor Swiftia tai Justin Bieberiä, joskus suomalaisia lastenlauluja. Joskus me keksitään laulu yhdessä ja mä aloitan ja N jatkaa, sit taas mun vuoro ja sit sen.

Me käydään leikkipuistoissa, kirjastossa, playdateilla, tutkimusmatkakävelyillä ja eksytään joskus Starbucksiin frappuccinolle. Me ollaan käyty Aquariumissa Long Beachilla, Walk of Famella Hollywoodissa, Santa Monica Pierillä, Pumpkin Patchilla West Hollywoodissa, Universal Studioilla ja sisäleikkipuistossa Manhattan Beachilla. Me ollaan kierretty kaikki West LA:n leikkipuistot ja kiikuttu jokaisessa kiikussa kymmenen kilometerin säteillä. Me on leikitty, naurettu, pidetty hauskaa. N on enemmän kun tyttö, jonka lapsenvahti mä oon. Se on mun pikkukaveri, jonka kanssa mä vietän aikaa koska mä haluan, en koska mun pitää. Vähän niinku pikkusisko tai kummityttö.

Mä en mitenkään käsitä, että mun pikkunen on 5v! Se on vielä niin pieni, mut sit jo niin iso. Se osaa jo vaikka mitä, mutta on välillä ihan vauva. Mä oon yhä sitä mieltä, että N on maailman suloisin tyttö, ja mä oon niin onnellinen että saan olla osana sen elämää. Mä toivon N:lle ja sen veljelle pelkkää hyvää ja että ne unelmoi isosti, tekee kovasti töitä ja saavuttaa unelmansa. Mä en oo ihan varma et tuleeks N:stä koskaan prinsessaa joka menee naimisiin Ken Justin Bieberin kanssa, mutta hei...never say never!

Never Grow Up - Taylor Swift
Tää on N:n biisi.

The Young and The Beautiful

2012-01-03T12:36:00.000-08:00

Yhden valokuvauskurssin lopputyö syksyltä

Vuosi paketissa!

2011-12-31T22:45:00.000-08:00

2011 tulee olee kokonaan uus seikkailu. Musta tulee opiskelija jenkkicollegessa ja sen takia että maksan hullut lukukausimaksut opintolainalla, aion todellakin panostaa tuohon kouluun. 2011 tuo tullessaan kaikkea uutta - uudet ihmiset, uudet ympyrät, uuden opiskelualan ja uudenlaisen elämäntyyliin. Toivon pääseväni lomailemaan Italiassa ens kesänä, mutta katsotaan mihin vuosi kuljettaa -voihan olla, että kesään mennessä mulla on jo ihan toisenlaiset suunnitelmat. 2011 on vuosi, jota odotan innolla ja toivon, että jokainen päivä tuo tullessan jotain uutta, mielenkiintoista ja upeaa. 2011 on mun uuden elämän ensimmäinen vuosi ja mä aion ottaa siitä kaiken irti.

Vuosi sitten tein mun jokavuotisen vuosikatsauksen, jossa katsottiin mennyttä vuotta ja ennusteltiin tulevaa. Mulle 2011 oli nimenomaan uusien asioiden vuosi, kun siirryin Au pairin tittelin alta opiskelijaks, aloin totutella Jenkkien koulumeininkiin ja koulukiireisiin. Kesän vietin Atlantin tällä puolen, eikä jokainen päivä varmaan ollut mahdottoman upea, mutta kaikenkaikkiaan vuodesta jäi hyvä maku. Sain toteuttaa yhden unelman jota en olisi koskaan uskonut totetuttavani, kun aloitin Collegen. Sain viettää yhden lisävuoden Amerikan parhaimman perheen kanssa ja vuoteen mahtui kaikkea muutakin pientä kivaa.

Tammikuussa lensin Suomeen kahden Jenkkivuoden jälkeen tennarit ja farkkuleggarit päällä miinus kolmenkymmenen pakkaseen. Liukastelin lumisateisessa Helsingissä viisumihaastatteluun, sain opiskelijaviisumin ja liukastelin rautatieasemalle ja Kuopion junaan. Hengailin pari viikkoa kotona Tervossa ja kuukauden ellei jopa vuoden kohokohta oli kun tapasin pikku Vimpulan, siihen aikaan vähän reilu puolvuotiaan veljentytön. Olisin mielelläni pakannu tän pikkusen mun mukaan, mutta sinne se sit jäi kuitenkin meren taakse. Nautin suomiruokaherkuista, kävin mummon kanssa pulkkamäessä ja tajusin, ettei muovipusseja saakaan kaupassa automaattisesti. Loppukuusta palasin Kalifornian auringon alle.

Helmikuussa alkoi college. Mun college-ura alkoi infoseminaarilla jossa tutustuin heti kahteen ruotsalaiseen tyttöön joiden kanssa hengailtiin keväällä muutamaan otteeseen. Mun lukujärjestyksen täytti kaks valokuvauskurssia, italia, englanti ja opinto-ohjaus. Olin paniikissa pimiötyöskentelystä ja tuskailin Italian tunneilla unohtuneita kielioppeja. Käytiin Manhattan Beachilla ihailemassa auringonlaskua ja napsimassa tuhat kuvaa ja ostin itelleni uuden pienen pokkarikameran. Naapureilla oli lasten synttärit yhdistettyinä Super Bowl Sundayhin, syötiin A:n kanssa Sushia puistossa ja ajeltiin vähän lähiseuduilla kuvaamassa.

Maaliskuu meni vahvasti koulutöitä kuvatessa. Ehdin käydä kavereiden kanssa rakentamassa burgereita Counterissa ja perheen, jonka lapsia vahdin satunnaisesti, kanssa Las Vegasissa. Bloggailuinnostus oli koko vuoden aika maassa, sen kans huomas maaliskuun kuudesta postauksesta. Mut luultavasti oon siis vaan käyny koulua, hengaillu lasten kanssa, nähny kavereita ja sitä rataa.

Huhtikuussa aloitin mun futisfanituskauden ja sain pari kuvaa iltalehden nettisivuille tuolta matsista. En tässä vaiheessa vielä tiennyt, miten monta matsia tulisin loppujen lopuks katsomaan livenä ja voin kyllä sanoo että lukisin Galaxyn matsit mun kevään, kesän ja syksyn harrastuksiin. Koulun kanssa oli paljon kiireitä, sain paketin Suomesta ja ehdittiin N:n kanssa rannalle nauttimaan huhtikuun helteistä.

Toukokuussa en kirjoittanu blogia ollenkaan ja kuvien perusteella kävin parissa futispelissä ja eksoottisten eläinten synttäribileissä (siis ei niillä eläimillä ollu bileitä, vaan yhellä pikkutytöllä jonka teemana oli ne eläimet), katsoin Real Housewiveja ja tein kouluhommia, lisää kouluhommia ja uudestaan kouluhommia.

Kesäkuussa bloggailu sai taas jatkoa, muttei mitenkään kovin ahkerasti. Sain pari kuvaa SMC student photo show:hun, mutten koskaan ees muistanu käydä niitä katsomassa, analysoin Taylor Swiftin lyriikoita enkun tunnilla, opettelin passato remotoa italian tunnilla, kävin Universal Studioilla, aloitin 30song-blogihaasteen jota en saanut koko vuoden aikana loppuun, haaveilin skootterista kun menetin hermot busseiluun ja aloitin Gilmoren Tyttöjen maratonin.

Heinäkuussa tapahtui vuoden toinen kohokohta, ja mulle on ihan sama miten säälittävää se kenenkään muun mielestä on. Minä, David Beckham, kattoterassi, downtown LA ja bileet. Muistan sen hetken, kun vaa istuin alas, tuijotin eteeni ja mietin että mitä hittoo. Mä otin just kuvan David Beckhamin kanssa. David Beckhamin. Kun mä vaa mietin tota iltaa, en voi muuta ku kiittää kaikkea ja kaikkia siitä, että tää on mahdollista. David freaking Beckham!! Anyways, mikään mitä tapahtui loppukuusta ei vedä tälle vertoja, mutta 4th of July meni picknikillä ja ilotulituksia katsellen, lomaillen ja ottaen super rennosti. Tein kurssivalintoja syksylle, söin Magnumeita ja kävin taas Universal Studioilla ja futispeleissä kiljumassa Beckhamille.

Elokuussa lomailu loppui ja olinkin jo kyllästymiseen asti saanu löhöillä ja olla tekemättä mitään. Vietin siis aikaa Suomesta kotoutuneen Jenkkiperheen kanssa, kävin Galaxyn peleissä jonne nappasin N:n mukaan pariin otteeseen ja valmistauduin kouluun, joka alkoi ihan loppukuusta. N:n vakkaripuistokaverin perhe muutti pois maasta, ja niiden äiti oli maailman kivoin puistoilukaveri mulle.

Syyskuu alkoi ruotsin vallassa, kun joka kulman takaa kuuli toista kotimaista. Haaveilin uudesta kamerasta, kävin koulussa, sain uusia kavereita valokuvastunneilla ja yllätys yllätys, kävin Galaxyn matseissa. Syksy alkoi siis aika normaalisti, kiireisenä mutta nautin kyllä jokaisesta hetkestä ja koulupäivästä.

Lokakuussa jatkoin futiskuumeilua ja kävin taas kannustamassa Galaxya voittoon. Ikea lopetti Maraboun myynnin, ajeltiin West Hollywoodissa, aloin vihata psykologiaa ja ostin kameraan lisäsalaman. Koulukiireet jatkui ja vietin perjantai-illat pimiössä kuvia kehittäen. Kuukauden kohokohta oli Decade of Difference-konsertti, jossa esiintyi muunmuassa Lady Gaga ja Usher. Loppukuusta käytiin kuvauskeikalla Angeles National Forest-metsässä ja Halloweenin vietin koulun penkillä valokuvausta opiskellen teletapin vieressä.

Marraskuussa käytiin huutamassa Teemu Tainiolle Galaxyn pelissä, mutta ei herra edes päätään kääntänyt, joten Beckhamin fanittaminen jatkui (ihanku se pään kääntäminen ois mitää muuttanu). Galaxy pääs finaaliin ja voitti mestaruuden, jota olin tietysti todistamassa Home Depot Centerissä. Söin gorgonzolaa suoraan paketista, fanitin Big Brotheria ja stressasin isoa muotikuvaustehtävää koulua varten. Loppukuussa kävin Black Friday-ostoksilla ostarilla keskellä yötä ja kipitin kotiin joskus kahden ja kolmen välillä ostoskasseja kantaen.

Joulukuu oli superkiireistä koulussa muotikuvausten kanssa, mutta olin maailman onnekkain ja sain parhaimmat mallit, joille oon ikuisesti kiitollinen ja joiden kans saatiin tosi mageet kuvat kokoon. Toisen photokurssin lopputyön tein barbien saippuaoopperaks, jossa Ken-nukke ja Justin Bieber-nukke vähän draamaili. Joulun vietin rauhassa host perheen kanssa hyviä suomalaisia jouluherkkuja syöden. Synttäripäivänä mittariin kilahti 23 kun täytin vuoden taaksepäin (no okei okei en täyttäny, oikeesti 25 APUA) ja käytii N:n, toisen au pairin ja sen lasten kanssa aquariumissa ja illalla host family grillas mun herkkuburgereita joihin sain vielä avocadoa ja sinihomejuustoa väliin. Kavereiden kesken juhlittiin sit seuraavana päivänä, kun Uuden Vuoden bileissä yllättäen pari kaveria ilmestyi kakun kanssa laulaen Happy Birthday to you:ta, johon kaikki sit tuli mukaan, ja löydettiinpä toinenkin synttärisankari paikan päältä. Vuosi vaihtui kotibileissä Santa Monicassa, joissa oli ihan mielettömän kivaa ja saatiin mahtava aloitus uudelle vuodelle huippujen ihmisten ympäröimänä ja keskiyön "Happy New Years" halauksia jaellen.

2011 oli ihana vuosi ja vaikkei mitää maailmaa mullistavaa tapahtunutkaan, monia kivoja pikkujuttuja mahtui mukaan ja niitä muistellessa hymy tulee väkisinkin huulille. Beckham on ehkä vuoden sankari, ja muistan 2011 ikuisesti siitä, että tapasin hänet vihdoin kasvotusten. Aloitin Collegen, sain eteeni nipun uusia haasteita ja huomasin, että mä pystyn tähän jos vain haluan. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, sain mahdottomilta tuntuneita koulujuttuja hoidettua kunnialla ja sain hieman varmennusta siihen, mitä haluan tehdä Sitten Isona. Kolmas Jenkkivuosi meni hurjaa vauhtia ja oon niiin kiitollinen siitä, että saan vieläkin tallata Los Angelesin katuja.

2012 alkoi isosti ja toivottavasti jatkuukin niin. Toivon viettäväni paljon aikaa uusien kavereiden kanssa, jenkkiperheen kanssa, N:n kanssa. Toivon saaavani eteen uusia haasteita koulussa ja lisää varmistusta sille, että olen oikealla alalla. Toivon, etten anna pikkujuttujen haitata jatkossakaan, nautin elämästäni ja pysähdyn useammin miettimään että missä mä olenkaan ja miten sinne päädyin. Toivon, että saan säästettyä rahaa, matkustella kesällä Euroopassa, käydä moikkaamassa kavereita ja Italian perhettä ja viettää aikaa sekä veljentytön että alkuvuodesta syntyvän uuden tulokkaan kanssa. Oon valmis tekemään paljon töitä saavuttaakseni sen mitä haluan ja samalla toivon että vuosi tois mukanaan uusia ihmisiä, toteutuneita unelmia, käänteitä ja yllätyksiä. 2012 tulee kasvattamaan ja opettamaan ja mä haluan mennä joka ilta nukkumaan tietäen, että oon elänyt sen päivän täysillä.

Kiitos kuluneesta vuodesta, kiitti kommenteista ja ihanaa vuotta 2012!

Uuden vuoden lupauksia

2011-12-29T22:29:00.000-08:00

1. Kirjoita blogia vähintään kaksi kertaa viikossa. Oli sitten asiaa tai ei

2. Lue kokeisiin ahkerammin.

3. Kuvaa enemmän. Kanna kameraa mukana jatkuvasti.

4. Nuku enemmän. Liiku enemmän.

5. Katso ympärille. Muista, missä olet, miten sinne päädyit ja arvosta sitä enemmän.

IHANAA VUOTTA 2012!

Kirje korvatunturille

2011-12-17T01:46:00.000-08:00

Rakas joulupukki

Tiedän, että tänä vuonna en ole juurikaan kirjoittanut blogiin, en ainakaan niin paljoa kuin aiempina vuosina. Haluaisin silti esittää sinulle muutaman toiveen ja vaikka olenkin vähän myöhässä, toivon että ehdit toteuttaa toiveeni. Ymmärrän että siellä Korvatunturilla on varmasti jo kova kiire pakata lahjoja, joten sen enemmittä puheitta mennään suoraan listalle:

Matka maailman ympäri (80 päivässä)

Tai no edes interrail-lippu ens kesälle Eurooppaan.

Shekki, johon saan itse täyttää summan

Tai ainakin pari tuhatta dollaria
koulun kevätlukukauden maksua varten.

Kaikki erilaiset kameratarvikkeet joita mieleen tulee
Tai ainakin Photoshop, Adobe Lightroom
ja pari muuta tarpeellista ohjelmistoa.

Ja maailman rauha

Tai ainakin ihana, onnellinen joulu.

Christmas | Forward this Picture

Rakkaudella,

Marke.

Auringonlasku Santa Monicassa

2011-12-04T23:49:00.000-08:00

Mullon tulossa photokurssilla yks "final project" johon saa tehdä haluamansa kuvashown, tarinan tai ihanvaan esitellä parhaita kuviaan. Ne pitää olla otettu tätä tehtävää varten, joten mun idea ois nyt vissiin tehdä sellanen "this is LA" tyylinen ratkaisu, et käyn kuvaa ympäri Losia erilaisia puolia ja sit kokoon niistä biisinmittaisen videon. Vähän tylsää, ehkä joo, mut mä nyt haluun tehä sen jokatapauksessa. Alotin vähän väärinpäin, ja kävin tänään kuvaa auringonlaskun loppua varten. Se videon idea on, et se alkaa ku aurinko nousee (jaahas kukakohan nousee sen kuvaamaan?), jatkuu päivän läpi eri paikoissa ympäri kaupunkia ja loppuu auringonlaskuun Santa Monicassa.

Lopullinen versio tulee ole nopeempi, mutta tässä nyt tällänen maistiainen siitä, miten aurinko laskee Los Angelesissa joulukuussa.

Black Friday

2011-11-30T00:18:00.000-08:00

Viime perjantaina oli Black Friday, eli kiitospäivän jälkeinen perjantai joilloin kaupoissa alkaa virallisesti joulumyynnit hullujen alennuksien kanssa. Se koko Black Friday on iso tapahtuma, ja mä suuntasin tohon lähiostarille torstain ja perjantain välisenä yönä. Kaupat aukes kello 12 yöllä ja samalla siellä oli esiintymässä comebackiä tekevä JoJo...ai kuka? Niinpä. Kauppoihin oli ihan hullut jonot, siis aivan uskomatonta... Targetin jono meni koko ostoskeskuksen läpi ja Best Buyn, joka on kai vähän niinku Gigantti, jono meni parkkihallin läpi ulos asti. Ihmiset tuli tarjousten perässä useita tunteja etuajassa, ja voi sitä tungosta -ja niitä tarjouksia!

Mä kävin eka HM:llä ja jonotin kassalle joku 40 minsaa. Sen jälkeen Targettiin ja alkoi olla jo sen verran paljon tavaraa kannettavana että piti lähtee kävelee kotiin. Joskus kolmen maissa olin takas kotona, eli en mä mitenkään hirveesti shoppaillu. Toi on kokemuksena vaan niin huvittava, että oli pakko olla siellä mukana menossa! Joulushoppailu on muutenkin yks mun lempparijuttu, koska on niiiin parasta löytää jotain mistä tietää jonkun tykkäävän. Tänää kyllä vähän mokasin, kun paketoin lahjoja päivällä, laitoin ne isoon lahjakassiin ja jätin keittiöön, jonne unohdin ne ja muistin vasta ku N tuli kotiin koulusta ja halus tietää, kelle ne lahjat oikein on. Sanoin että mä vien ne mun kouluun köyhien lasten lahjankeräykseen ja se vähän epäillen usko mua. No, onneks ne oli sentään paketoitu, ettei kaikki yllätykset paljastunut.

No time for losers cause we are the champions!

2011-11-21T01:00:00.000-08:00

LA Galaxy kohtas sunnuntaina Houston Dynamon finaalissa, jossa taisteltiin Jenkkien jalkapalloherruudesta. 30000 ihmistä sulloontui loppuunmyytyyn Home Depot Centeriin, jonne mä onneks sain lipun. Olin jo ihan varma etten sais kun odotin aika viime tippaan, mut 125 taalalla irtos paikka midfieldissä. Ihan mahtava peli! Onko mitää makeempaa ku nähdä oman joukkueen, jota oot käyny kannustassa koko kauden, voittavan mestaruuden? Nähdä sun lempipelaajan kautta aikojen nostavan mestaruuskannun (mikskä ikinä sitä kutsutaankaan) ilmaan, lyödä high fiveja tuntemattomien kanssa ja laulaa mukana "This is LA:ta"? Edes jumalaton kaatosade ei pilannu fiilistä ja Galaxy voi voiton hienosti kotiin yks nolla!

This is L.A.

Our city our home.

Los Angeles,

We never walk alone.

Forever true we'll stay

In tribute to our city,

No matter where we go

This is our home.

I know that life won't break me

2011-11-17T00:58:00.000-08:00

Mä oon tässä nyt kaks lukukautta oottanu kauhulla sitä päivää, kun mun eteen tulee Photo3, maailmankaikkeuden kamalin kurssi. Kaverit kertoo, miten säätää 6 tuntia studiossa saadakseen yhden kuvan valmiiks. Yhden kuvan. Meniskö hermot? Sen lisäks se on kokonaa filmikurssi, joka kuvataan 4x5 kameralla. Mikä hitto on 4x5 kamera? No en tiiä, mut googletin sen ja esim tästä löytyy jotai esimerkkiä siitä mitä ois ollu luvass photo3:ssa. Se on 6 unitin kurssi, eli ihan sikana hommaa puhumattakaan siitä mitä se tulis maksaa. Nyt mä sit vielä välttelin sitä tän lukukauden ja olin jo ihan asennoitunu ottaa sen ens keväänä. Joka viikkoa kiroan mun kohtaloa mun saksalaiselle kaverille joka on nyt sillä kurssilla ja yhdessä sit nauretaan sille koko kurssille.

Vaan maanantaina saapui hyvät uutiset: photo3 on nyt historiaa! Alkaen ens lukukaudella, koulu ei enää tarjoa Photo3 eikä sitä siis tarvita valmistumiseen! Sen tilalle tulee täysin digitaalinen kurssi, joka käsittelee vähän samoja juttuja ku photo3 mutta ilman sitä typerää 4x5 kameraa! Vähänkö Hannu Hanhi-fiilis, voisin nimittäin just parhaillani olla siellä kurssilla maksamassa miljoonia ja kiristämässä hermojani! Kevään kurssitarjonta tulee nettiin vissiin loppuviikosta, joten pääsen sit rakentelemaan mun talven ja kevään kursseja. Siinä vaiheessa varmaan selviää, että valmistunko ens jouluna. Haluisin kyllä valmistuu vasta keväällä 2013 että pääsisin heittää hatun ilmaan ison jengin kanssa, mutta katsotaan miten sen kanssa nyt käy. Opintotukihan mulla loppuu ens vuoden jouluun, eli sekin rajoittaa. Ihan outoo miettiä, että periaatteessa vuoden päästä tähän aikaan voisin olla valmistumassa ja sit pitäis taas olla uusia suunnitelmia. En ees halua miettiä mitä sitten tapahtuu, eikä mun onneks vielä tarviikaan. Nyt voin vaan nauttia siitä, että photo3 on peruttu ja maailma on taas hivenen parempi paikka.

day 24 - a song that you want to play at your funeral
Robbie Williams - Angels

Siis nyt ois outoo jos mulla ois ollu tähän biisi valmiina. Ekana tuli mieleen niinki omaperäinen ratkaisu ku Robbien ikivanha Angels. Mikskö? No miksikäs ei. En kuitenkaa oo suunnitellu mun hautajaismusiikkia valmiiks, annetaan vapaat kädet niille, jotka sitä on kuuntelemassa. Yks syy miks tää biisi on mulle special, on Milano 2006 kun jonotin +30 helteessä aamuysistä iltaysiin San Sirolla Robbie Williamsin konserttiin mukanani pullo vettä ja sipsejä...fiksua, siinähän vallan hyvät eväät päiväks. Kun kello oli seittemän, seisoin kaidetta vasten lähellä lavaa ja olin varma, että pyörryn ennenku ees nään Robbien. Mutta nii vaan taas suomalaisella sisulla keikka läpi ja uskomaton fiilis jälkeenpäin. Jos sen jälkeen tää ei ansaitse olla mun hautajaisbiisi, niin sit en kyllä tiiä mikä ansaitsis!

But did you know, that when it snows, my eyes become large

2011-11-12T23:08:00.000-08:00

Midtermit alkaa nyt olla ohi ja varmaan aika vaihtelevalla menestyksellä ne tuli vedettyä läpi. Kouluhommat alkaa taas kasaantua, tai en tiiä voiko sanoo et kasaantua jos ne on ollu koko ajan kasassa, mut sanotaanko sit et kasa suurenee jatkuvasti. Anyways, ei niistä sen enempää ku ei jaksa samoja juttuja koko ajan jankuttaa. Sen sijaan laitetaan kehiin taas kännykän kätköistä löytyneitä erittäin mielenkiintoisia kuvia viimeiseltä about kuukaudelta (vois varmaa useemminkin postatata niitä ettei tulis kilometripostauksia aina).

Aloitetaan ruualla. Jostain syystä oon viime kuun aikana ottanu enemmän kuvia mun ruoista kun varmaan koskaan ikinä yhteensä.

Tehtii pikku rimpulan kanssa cupcakeja joihin N sai levittää kuorrutteen ja laittaa koristeet. Tökättiin sit jostain syystä Suomen liput niihin kaikkiin kans.

Mun versio Cobb salaatista, josta unohdin blue cheesin. Oli hyvää silti!

Mä en yleensä syö aamupalaa, mut jos syön nii sit vedetää överit. Bagelit cream cheesella, jugurtti ja valmiiks tehty chocolate milk.

Aattelin kysyy tältä ravintolalta et haluisko ne palkata mut kuvaamaan niiden ruokia ruokalistaa varten. Tän annoksen nimi ois "epämääräistä punaista mössöä ja jotain vihreetä". Oikeesti se oli maailman herkulisinta Bruschettaa.

Mozzarellaa, tomaattia, parman kinkkua ja Los Angelesin parasta italialaista ruokaa.

Suomalaisia Muumeja japanilaisissa kekseissä Amerikassa.

Gorgonzola. Mun salainen pahe, voin syödä suoraan paketista.

Maanantai-ilta koulussa

Starbucks Girl.
Jatketaan tästä sit kaikilla muilla random-kuvilla.

51 to Compton!

Salkkareita ja Pepsiä!

Home Depot Center, mun toinen koti.
Tällä kaudella oon laskujeni mukaan istunut 14 kotipelissä kannustamassa Beckhamia, Donovania, Keanea ja muita.

Dinerissa oli jukeboksi ja laitettiin Michael Jacksonia soimaan

Ja jostain syystä oon ikuistanut asiointini kaupassa self check outilla. Ja jono takanani kiittää!

Maailman vaikein palapeli. Jäin sitten yksin istumaan ja tekee sitä, kun hoidokit kyllästy.

Angeles National Forest, lisää juttua ja kuvia luvassa!

Big Brother ja Valittajien Kuningatar Suvi.

Pari viikkoa sitten oli KUUMA. Aboutirallaa 32 astetta celciusta ulkona, kelpaa!

Siitä ei roskis paljon komistu.

Yritän päivittää näitä randomeita vähän useemmin, ettei tuu tällästä kilometrikuvapostausta.

day 23 - a song that you want to play at your wedding
Seal - Kiss from a rose

Seal tulee tietty vetää sen livenä. Tää oli taas kategoriassa "enpä oo miettiny", mutta ihan mahtava biisi kuitenkin joten miksei?

AMERICA'S NEXT TOP MODEL?

2011-11-11T00:29:00.000-08:00

En nyt tiiä onko tästä mitää hyötyä täällä, mut ku fb-kaverit ei oo vielä jonottamassa oven takana nii kokeillaan.

ELI. Jos asut LOS ANGELESISSA (ja stalkkaat mun blogia muttet oo ottanu yhteyttä) TAI tunnet jonkun joka asuu LOS ANGELESISSA niin LUE TÄMÄ!!

Mulla on tulossa ISO fashion assignment koulussa, johon mä etsin MALLEJA. Kaikista yksityiskohista voidaan sopia, aikataulut ja locations etc on kaikki sovittavissa. Mä tarvitsen kaikennäköisiä ihmisiä, ei siis todellakaan tarvii olla missään top model-mitoissa. Kyse on kuitenkin vaan kouluprojektista. Kuvattava saa tietty kuvat omaan käyttöön jos näin haluaa ja voidaan yhdessä sopia kuvien tyylistä jne.

Eli nyt jos TIEDÄT jonkun oman elämänsä supermallin joku asuu Los Angelesissa tai olet sellainen, OTA PLIIS NOPEESTI yhteyttä kommenttiboksiin tai mailiin, mmarke at live.fi jotta päästään näkemään ja juttelemaan! :)

A Decade of Difference

2011-11-08T19:25:00.000-08:00

Jos illan esiintyjälistalla on Lady Gaga ja Usher, voiko se luvata mitään muuta ku loistavaa showta? Pari viikkoa sitten oli presidentti Bill Clintonin hyväntekeväisyysjärjestön 10v synttärikonsertti ja Clintonin synttärit, joita juhlittiin Hollywood Bowlissa.

Hollywood Bowl on amfiteatterimainen ulkoilmateatterissa Hollywoodin kukkuloilla. Esiintyjälista oli aikamoisen komea; Lady Gagan ja Usherin lisäks paikalle saapui Stevie Wonder, Kenny Chesney (?), Bono, K'Naan ja Juanes. Lisäks lavalla nähtiin Ellen DeGeneres, Ashton Kutcher, Colin Farrel ja itse Bill Clinton. Aika mahtavuutta!

Stevie Wonder

Kenny Chesney

Ellen DeGeneres

Juanes

K'Naan ja Bono

Ashton Kutcher

Usher

Colin Farrel

Lady Gaga

Bill ja Chelsea Clinton

A-w-e-s-o-m-e time!

Pienensin kuvia aika reilusti eikä ne muutenkaa mitää parhainta laatua ollu koska "isoja" kameroita ei saanu viedä sinne. Kandee ehkä klikata kuvaa isommaks jos kiinostaa se muurahaisne kokoinen tyyppi siellä lavalla.

Halloween '11

2011-11-05T01:06:00.000-07:00

Halloweenistä on kulunu jo suht monta päivää, mut aattelin nyt kuitenki postailla pari kuvaa tohon Jenkkien karkkijuhlaan liittyen. Mullahan ei tänä vuonna ollu ees asua hankittuna ja jo perinteeks (kahden vuoden kokemuksella) muodostuneet West Hollywoodin Halloweenkarkelot jäi välistä. Halloween osu maanantaille ja mulla on maanantai-iltaisin koulua. Oisin tietty voinu sen jälkeen (21:50) matkata kohti WeHo:a, mut jotenkin en usko et oisin ehtiny paikalla kovin paljon ennen klo 23 kun ne jo loppui. Oh well, ens vuonna sit uus yritys.

Ekat kuvat on N:n esikoulun Haloweenkarnevaaleista, joissa oli kasvomaalauksia, poniajelua ja petting zoo -pieni eläintarha jossa oli pupuja, ankkoja, vuohia, lampaita ja jotain muita niiden kavereita. Tän karnevaalin jälkeen mä otin N:n kotiin normaalia aiemmin ja ajeltiin West Hollywoodiin Mr Bonesin Pumpkin Patchille, jossa käytiin ekaa kertaa viime vuonna ja rakastuttiin paikkaan.
Tänä vuonna Mr Bones oli iso pettymys. Kurpitsojen koristelu, jota N oli odottanu eniten, ei ollu toiminnassa ja iso liukumäki jota se rakasti viime vuonna ei ollu käytössä, joten käytii siellä vähän pomppii isossa kurpitsapomppulinnassa, poniajelulla ja kasvomaalauksessa.

Kävin vähän kiertelemässä naapurustossa ja napsimassa stalkkerimaisesti kuvia naapureiden pihoista. Päiväsaikaan oli jo aika vakuuttavat koristelut, joten illalla oli pakko tehä uus kierros. Ei voi muuta sanoo ku et yks mun lemppariasia amerikkalaisissa on se, et ne todellakin osaa koristella juhlansa.
Semmosta tällä kertaa, odotan jo innolla et ihmiset seuraa kauppojen esimerkkiä ja laittaa joulukoristeet esille. Mä ainakin oon ihan valmis kuuntelee joululauluja jo marraskuussa.

Mikä blogi?

2011-10-30T22:05:00.000-07:00

Siis APUA. Oon kirjottanu viime viikkoina niin paljon koulujuttuja, et aina ku ei oo tarvinnu naputtaa niitä, oon liimautunu BB:n eteen enkä ees jaksanu miettiä et mitähäh blogi, mullako? Anyways, mulla ois ainaki kolme kivaa kuvallista juttua tulossa viime viikkojen tapahtumista, mut just nyt on vaan pakko pahoitella et menee johonki lähitulevaisuuteen. Mullon varmaan koko vuoden jo oikeestaan ollu vähän sellanen outo blogiolo et pitäiskö kirjottaa vai eikö, enkä vieläkää oo ihan varma et onko tässä mitää järkee. Vihaan sellasia jotka bloggaa kerran kuussa ja nyt oon ite samanlainen. Mä en oikee ees tiiä mistä mun pitäis kertoo, ja edelleen, oon maailman surkein valokuvausopiskelija kun en koskaan kuvaa mitään normijuttuja joita voisin tänne sit laittaa.

Koulussa on menossa midtermit eli välikokeet (?) ja ne on kai menny ihan ok:sti. Mä en oo ollenkaan koe-ihminen, en osaa vaan istua ja lukee kokeisiin. Tulevalla viikolla on tietty vielä semmonen kiva juttu, et mun pitäis olla keskiviikkoilta pimiössä JA lukemassa torstain psykologian midtermiin, joten luultavasti joudun kloonaa itteni illaks. Tai kahdeks, sillä maanantaina pitäis olla koulussa luennolla ja West Hollywoodissa kuvaamassa. Sen lisäks, että pitäis ehtiä käymään postissa, pankissa ja valokuvaamossa, joka on toisella puolella kaupunkia. Lukee kaks kappaletta political sciencea, kirjoittaa aiheeseen liittyvä essee ja lukea kokeeseen. Ja jossain välissä pitää myös saada katsottua Salkkarit!

Oikeesti tää vaan kuulostaa paljon kiireellisemmältä kun mitä onkaan ja jos osais käyttää aikansa kunnolla niin varmaan sais aikaan vaikka mitä. Mutta kuten sanottu, mä en vaan osaa istua alas ja lukee jotain tylsää, ilman että taustalla on jotain mölyä (BB!) jota voi välillä huomaamattaan kääntyä seuraamaan.

Ps. Kaikki ne 5 miljoonaa Los Angelesilaista jotka luette mun blogia, tulisitteko pliiis mulle malliks mun fashion assignmentiin joskus marraskuun lopulla? Tarviin siihen vinon pinon malleja enkä varmaan ees tunne niin montaa ihmistä ku tarviin malleja. Kiitti!

Normitiistai!

2011-10-13T23:02:00.000-07:00

No ei nyt oo tullu kuvia, mut voisin silti listaa normitiistain ja ehkä sit ens viikolla vaikka keskiviikon ja torstain.

7:00 herätys. Kävin hakee N:n yläkerrasta, etittiin kiva asu koulua varten ja sit aamupala sun muut aamutoimet.

8:00 lähettiin ajaa N:n koululle, johon on noin 10-15 minsaa aamuliikenteessä. Niillä on drop off-systeemi, jossa lapset haetaan parkkipaikalta ja vanhemmat voi jatkaa suoraan matkaa. Mä jatkan matkaa E:n kouluun, johon ajaa sen saman 10-15 minsaa N:n koululta, koska se on ihan meidän kodin vieressä. E:llä on kans drop off-systeemi ja olin kotona aboutirallaa 8:40.

8:45 vähän OJ:tä, banaani ja facebookin läpikäyminen. Kysyn, voinko mennä autolla kouluun.

9:15 huomaan että oon myöhässä joten pakkaan repun äkkiä ja lähden kouluun

9:40 liikenne on ihan jumissa, ja tajuan että oon vieläkin enemmän myöhässä

9:50 juoksen ympäri kampusta etsien oikeeta luokkaa, koska ovessa oli lappu "Psych 11 -3rd floor". Sieltä ne sitten löytyy kolmannen kerroksen perältä, ja oon vaan 20 minuuttia myöhässä.

10:45 psykologia on loppu ja käyn hakee Starburstia vending machineistä ennen journalismin tunteja

11:15 alkaa journalismi, jossa käydää läpi tulevaa Campus-haastattelua ja katotaan joku lyhyt dvd-pätkä.

12:35 koulu loppuu! Autoilen kotiin aboutirallaa vartissa. Bussilla oisin kotona 1:40.

12:55 en oo satavarma mitä söin tiistaina, mutta luultavasti jotain mitä kaapista löysin. Salkkariaika, minipäiväunet ja väsymys.

14:15 lähden hakee N:ää koulusta, jossa se jo odottaa ulkona opettajan kanssa. Ajetaan E:n koululle, hengaillaan ja leikitään autossa vähän aikaa ennenku haetaan E.

15:30 ollaan takas kotona, koska mulla ei oo tiistaisin aikaa viedä lapsia puistoon. E alkaa tehä läksyjä ja N haluaa piirrellä. Pakkaan illan koulukamat nopeesti.

16:15 aika lähtee kouluun! Iltaisin on tosi vaikee löytää parkkipaikkaa koululta, mut otan riskin. Kuulen jonkun mainitsevan sanan "sushi" kotona ja saan päähäni kuvan mun uudesta lemppariruuasta. En tiiä mitä tapahtuu, luultavasti unohdunun värittelemään N:n kanssa, mut lähen kouluun vasta 16:45 -se alkaa viideltä. Moottoriteillä ei oo vielä yhtään ruuhkaa, ja oon koulussa vartissa. Maanantain kohdalta voi lukee, kauanko matkoihin meni bussilla.

17:05 kipitän kohti color labia ja nään tutun tytön ulkopuolella, jonka kanssa heitetään perus "mitä kuuluu, miten menee kurssi, onko rankkaa, joo nii mullaki" -juttua ja sitten jatkan matkaani pimiöön. Meidän pitää eka käydä "kirjautumassa" sisään ja listata mitä tavaroita tarvitaan pimiökoppiin. Jätkä joka on töissä on jotenkin niiiin perus jenkki, ehkä eniten tapaamani sterotypia-jenkki. Tai siis sellanen, et jos kaikista maista tehtäs sarjakuvahahmot ja suomalainen ois vyölaukussa ja sandaalit sukissa, niin jenkkien kohdalla ois tän pojan kuva. Vaalee tukka, jenkkihymy ja jotenkin hidas tapa toimia. Vähän semmonen, ettei kaikki muumit oo laaksossa (google translator: Shortly semmonen that all of the Moomins oo in the valley). En haluu sanoo mitään pahaa ku se on kuitenki tosi symppis, yrittää muistaa mun nimen ja osata lausua sen mut silti...jotenkin vaan tosi amerikkalainen.

17:15 alkaa printtaaminen. Siinä välissä ehtii toki vitsailla saksalaisen kanssa, opettaa ruotsalaiselle numeroja suomeks, kehua muiden kuvia, jutella seuraavasta tehtävästä, lainata paperia ja syödä ompun. Meidän ryhmä on tosi kiva ja niiden kanssa on aina hauskaa läppää. Oon toki huomannu ettei siellä oo yhtäkään mun ikäistä tyttöö, kaikki naiset on +30v, poikia on enempi mun ikäsiä mutta eipä tuo oo menoo haitannu. Muutenkin tuntuu että oon aika yksin edustamassa alle kolmekymppisiä naispuolisia henkilöitä.

20:15 oon valmis! Mun kaks printtiä on valmiita ennätysajassa eikä meillä oo luentoo, koska opettaja on lähdössä reissuun. Mitä? Pääsen lähtemään kotiin? Tiistai-iltana kello 8? Kelpaa! Sushi on edelleen mun mielessä ja saan loistoidean -googlaan meidän sushipaikan numeron, soitan sinne ja tilaan take outtina avokadorullia ja Baked Salmon Rollin. Meidän vakkarisushipaikka on vaan parin mailin päässä koulusta ja oon siellä alle 10 minuutissa. Mun ruuat siellä jo odotteleekin, joten nappaan paketin mukaan ja ajelen kotiin.

21:00 oon kotona, peiton alla katsomassa Big Brotheria ja syömässä mun sushirulia. Mulla ei ois tän jälkeen yhtään ongelmia sopeutua takas Italiaan, sen verran myöhäsiä illallisia on tullu vedettyä kouluiltoina.

22:30 nukahdin aikaisin läppärin eteen ja joskus tässä vaiheessa laitoin kannen kiinni ja sanoin hyvää yötä.

Aika normaali oli tää mun tiistai, paitsi että sushin tilalla on luento sekä 1,5h bussimatka kotiin. Tiistai on kaikista pisin päivä siinä mielessä, että ehdin käydä kotona vaan pyörähtämässä pari kertaa kun pitää jo taas olla menossa.

Maanantai mun kanssa

2011-10-10T23:51:00.000-07:00

Mä halusin tehä sellasen "normipäivä" postauksen ja harmittelin etten voi tehä sitä tänään kun ei ollu normipäivä, mut sit mä tajusin ettei mulla ikinä oo mitään normipäiviä, vaan että jokainen päivä on erilainen. En napsinu tänää mitään kuvia, mutta mennään tälleen tekstimuodossa ja ehkä tiistaina muistan napsia kuvia kans.

8:00 Heräsin. Tänään oli joku Columbus Day tai joku, eikä lapsilla ollu koulua. Perheen isä tekee töitä kotoo käsin. E oli jo pelaamassa Wiitä ja N istu sohvalla tuijottamassa ruutua. Kysyin haluuko se tulla mun huoneeseen katsoo vähäks aikaa jotain omaa ohjelmaansa eikä tarvinnu kysyy kahta kertaa. Mä mielummin annan sen katsoo Strawberry Shortcakee ku videopeliä. N kiipes mun sänkyyn, laitettiin dvd läppäriin ja katsottiin pari jaksoa (tai leffa, en oo ihan varma kumpi se oli).

Sen jälkeen lämmitin eiliseltä jääneitä vohveleita aamupalaks, hoidettiin aamupesut ja laitettiin N:n hiukset leteille.

10:30 Päätettiin lähtee puistoon. E ei halunnu lähtee, joten se jäi isän kanssa kotiin. Tajusin että meidän pitää käydä ostaa synttärilahja N:n kaverille joka muutti Eurooppaan jotta voitas laittaa se postiin pian, joten mentiin eka tähän lähiostarille. Käytiin eka H&M:llä josta N valitsi jotain hiuspinnejä ja jotai muuta pientä sen kaverille ja sai puhuttua itselleen söpöt kissakengät. Kierrettiin sit vielä Disney Storen, Jamba Juicen, leikkipaikan ja Targetin kautta takas autolle. Käytii hakee mäkkäristä kananugetteja ja mentiin leikkipuistoon syömään ja leikkimään.

13:30 Suunnattiin takas kotiin. N ei yleensä enää nuku päiväunia, mut nyt sitä väsytti (se oli kipee koko viime viikon ja nyt mulla on vähän heikko happi) joten sain sen helposti päiväunille mun huoneeseen ja nukahdin itekin siinä läppäri sylissä Nukkumatin soidessa taustalla.

15:30 Heräiltiin päiväunilta ja mentii tekee piirrustuksia ja värittää. N halus leikkiä meidän tuttua Vuffe koira koirakoulussa -leikkiä, jota leikittiin siinä samalla. E oli viettäny päivän isän kanssa merellä niiden uudella pikku purjeveneellä.

17:00 Syötiin string cheeseä ja jugurttia vähän myöhäseks välipalaks ja mä kävin pakkaamassa kamat koulua varten, lukemassa mailit, katsomassa FB:n ja mitä nyt kerkesinkään.

17:40 Lähdin kipittää kohti bussipysäkkiä. Piti oottaa varmaa joku 10 minuuttia, olin bussissa noin 15 minuuttia, vaihdoin toiseen jota odottelin 10 minsaa ja jolla matkustin varmaan 10-15 minuuttia. Olin koululla 10 minsaa etuajassa joten koukkasin limuautomaatin kautta ja nappasin mukaan Diet Pepsin ja Twixin tunnille.

18:45 Koulu alkoi! Valokuvaustunnilla käytiin läpi miten ulkoista salamaa käytetään manuaalisesti, mitkä meidän seuraavat kuvaustehtävät on ja saatiin ekasta tehtävästä palaute, jostai sain 90/100. Lopputunnista katottiin dokkaria kuuluisasta valokuvaajasta.

21:55 Koulu loppu 5 minuuttia myöhässä, joten myöhästyin bussista jolla oisin kerenny parempaan vaihtoyhteyteen. Story of my life.

22:10 Eka bussi tuli ja aloitin kotimatkan.

22:25 Bussin vaihtopaikassa. Laitoin Voicen heräämön kuulumaan korvanapeista ja luin vähän kirjaa.

23:05 Bussi saapui.

23:25 Kotipysäkillä! Kipitin kadun yli Jack in the Boxiin, nappasin mukaan kanasalaatin ja kipitin kotiin.

23:40 Kotona! Peiton alle, Salkkarit päälle netistä ja illallisen syöntiin!

00:30 FB, mailit, iltasanomat, blogi. Hampaiden pesulle, Big Brother pyörimään ja varmaan nukahdan sen aikana. Jos en, niin katon Täydelliset Naiset sen jälkeen.

Suruvalittelut

2011-10-09T00:55:00.000-07:00

On aika suruvalitteluille. Tai surulle ja valittelulle. Otettiin pitkästä aikaa suunnaks Ikea ja Ikean lihapullat. Oon valmis antaa anteeks sen puolukkahillon, jota se setä lappas mun lautaselle lihapullien ja RANSKALAISTEN kaveriks, mutta on asioita joita en pysty ohittamaan. On aika hiljentyä ja sanoa hyvästit. Kiitos ihanasta yhteisestä matkasta ja voin vannoa, että tulee ikävä. IKEA on lopettanut Marabou-suklaan myymisen. NYYH. En tiiä oonko enempi surullinen vai järkyttynyt. IKEA aikoo vaihtaa kaikki niiden myymät tuotteet IKEA-brändiin, selvis kun juteltii myyjäpojan kanssa heti sen jälkeen, kun korjattiin se "oletko ruotsalainen"-väärinkäsitys. Ne myy varastot tyhjäks mitä niillä on, mut lisää ei oo tulossa. SIIS MITÄ. Miks ihmeessä? Ikea oli aboutirallaa ainoa paikka tässä maassa, josta sai kunnon suklaata ja nyt sekin on sit poissa laskuista. Ei mulla sit muuta, kiitti ja hyvästi IKEA.

Lauantai oli mukava rentopäivä ku ei ollu mitään koulujuttuja, kuvauksia tai muutakaa. Tai oiskai sitä ollu, mut päätin etten mieti niitä. Käytiin illalla parin kaverin kans West Hollywoodissa Sunset Boulevardilla dinnerillä, legendaarisessa Mel's Drive In- nimisessä dinerissa jossa sai ihan sikahyvät hampurilaiset.

Mä oon varmaan maailman huonoin valokuvausopiskelija kun en kanna kameraa koskaan mukanani, mutta onneks kännykkä tallentaa edes jotenkin tilanteet. Tuolla dinerissa oli ihanat vanhanaikaiset jukeboksit pöydissä, joissa sai sit 25 centillä laittaa biisin soimaa. Pakkohan sitä oli kokeilla ja hetken kuluttua meillä soi sit Michael Jacksonia illallisen seurana.

day 22 - a song that you listen to when you’re sad
Adele - Someone like you

Jälleen kerran ei niinkään et mitä kuuntelen kun oon surullinen vaan pikemminkin laulu, joka tekee mut surulliseks. Tai no haikeeks. On paljon biisejä joissa on sikana muistoja ihmisistä ja tapahtumista ja ne tuo mitä erilaisempia tunteita pintaan. En oo itekään satavarma et miks, mut tää biisi jotenkin saa mulle kylmät väreet ja haikeet fiilikset.

Ps. Tää myös käy hyvin mun IKEA-suklaalauluks jos Ikeasuklaa ois ihminen. "Never mind, I will find someone like you".

After a hurricane comes a rainbow

2011-10-08T00:04:00.000-07:00

Nytkun mulla on vihdoin vähän fancympi kännykkä (jossa on ihan suht hyvä kamera) mä oon päässy napsimaan random-kuvia milloin missäkin. Tottakai mä oon sit aina unohtanu laittaa niitä kuvia blogiin tai mihinkään muuallekaan, joten oksennetaan nyt kaikki syksyn kuvat näin lokakuun alun kunniaks.

Nobody walks in LA, mutta jotkut sentään pyöräilee. Tällä on niin parasta käydä kävelymatkan päässä olevissa kaupoissa, kun ostoskassit saa kivasti koreihin sen jälkeen.

Culver Cityssä on kiva näköalapaikka, josta näkee pitkän matkan päähän, aina downtown Los Angelesiin asti. Käytiin N:n kanssa vähän aikaa sitten katsomassa miten isossa kaupungissa sitä asutaankaan.

Pitkä päivä koulussa, väsynyt kotiinpaluu kello 23:30 puolentoista tunnin bussimatkan/ bussipysäkillä hengailun jälkeen ja olin valmis kaatumaan sänkyyn. Löysin tän N:n kirjoittaman I love you-lapun oven alta, eikä väsyttäny enää ollenkaan.

Käytiin syyskuun alussa puistossa leikkimässä ja mikäs sen parempi idea ku kiivetä puuhun? That's my girl!

Herkkusuklaamoussejälkkäri brasilialaisessa ravintolassa, jossa käytiin pari viikkoa sitten kaverin kans dinnerillä.

Perjantai-ilta koulussa. Tää on meidän color lab, jokaisella on oma tollanen pieni huone joissa on oman suurennuskoneet ja työt tehdään ihan pilkkopimeässä.

Kun printit tulee koneesta, niiden väribalanssi mennään korjaamaan ton pöydän ääreen. Mä en oikeesti tiiä et mitä nää sanat on suomeks, mutta sellasten värilisten filtterien läpi katsellaan printtiä ja mietitään, et mites sitä nyt sit korjattais paremmaks.

Oon todistettavasti ollu hereillä psykologian tunnilla. Olin myöhässä minuutin ja jouduin eturiviin.

Journalismin tunneille tarvii neljä eri kirjaa, vihkon ja kansion. Yleensä niistä ei käytetä mitään, mutta tulipahan kannettua mukana.

Bundy Campus. SMC:llä on pari eri toimipistettä, ja Bundy on lähimpänä meidän kotia. Olin onnekas ja sain sinne journalismin ja psykologian tunnit peräkkäin tiistaisin ja torstaisin.

En oo koskaan nähny taivasta kauniinpana ku tona päivänä. Mullei tietenkään ollu kameraa mukana, joten jouduin ottaa huonoja kuvia kännykällä, mut tulipahan ees jotain!

day 21 - a song that you listen to when you’re happy
Katy Perry - Firework

Tää on taas vähän vaikee kun mullei tosiaan oo mitään mood-biisejä, mut tää on ehkä sellanen josta tulee hyvä fiilis, joten varmaan sit kans kuutelen tätä kun oon onnellinen

Elossa ollaan!

2011-10-07T01:18:00.000-07:00

Sori hiljaisuus, mut sille on ihan luonnollinen selitys. Big Brother 2011, tietysti. Okei, mä ehkä vähän vitsailen, mut todellisuudessa oon kyllä mielummin viettäny tunnin katsoen BB:tä ku päivittäen blogia. Tilasin tvkaistan kolmeks kuukaudeks 25 eurolla ja oon nyt käyny päivittäin kattoo Salkkarit, BB Extran ja BB:n. Ihan parhautta. Tää on vähän sellanen "koulunkäynti haittaa vapaa-aikaa" tilanne, koska paljon mielummin käännään suomalaisen telkkarin päälle ku opiskelen psykologiaa.

Anyways, mitä sitten on tapahtunu viimeisen parin viikon aikana? Tuskin mitään erikoista. Täällä sato vettä eilen, parhautta! Ja todellaki mainitsemisen arvoista, koska en muista millon viimeks ois satanu vettä. Los Angelesilaiset on aina ihan hysteerisiä kun ne näkee sateenkaaren, mikä on sit vissiin vähän harvinaisempi herkku täällä. Olin bussipysäkillä yks päivä ja jengi alkoi kiljua ja ottaa kuvia kännyköillä sateenkaaresta. Ei sillä että oisin ite jääny yhtään huonommaks.

Koulussa pitää kiirettä, värikuvien kehittäminen ja oikean color balancen (väribalanssi?ööö...) löytäminen on haastavaa, ekaan tehtävään meidän piti antaa 8 printtiä ja mulla meni 100 paperin pakkaus että sain ne 8 hyvää kuvaa tehtyä. Plus joku 5 rullaa filmiä. Psykologia ei oo ihan sitä mitä luulin, en tiiä onko vika mussa vai kurssin kuvauksessa, mutta jos en tienny että käytetään pari kuukautta puhumalla jostain soluista, DNA:sta ja muusta ihan ihme jutusta. Ei oo ihan mun juttu. Journalismi on kivaa, ainakaan en meinaa nukahtaa sinne toisin kuin psykologian tunnille. Ei mua vieläkään ne uutiset juurikaan kiinnosta, mut se opettaja on tosi kiva ja antaa suht helppoja läksyjä, joista ei oo vaikee saada yli 95 pistettä. Jos vaivautuisin tarkistamaan mun kieliopin, lisäämään artikkelit ja huomioimaan prepositiot, saisin varmaan enemmän pisteitä mut minkäs teet. Kauas on kuitenkin tultu niistä ajoista, kun enkun ope ajoi itsensä ja mut raivon partaalle kun joka hiton tehtävässä olin kirjottanu "minä" pienellä I:llä ja se joka kerta sisukkaasti korjas sen ja kirjoitti punakynällä saman huomion paperin reunaan.

Halloween on ihan melkein jo kulman takana, mut luultavasti tänä vuonna mulla jää West Hollywoodin Halloweenkarkelot välistä. Halloween osuu maanantaille ja mulla on sillon koulua illalla, siis MITÄ IHMETTÄ. No, ehkä mä kuitenkin pääsen ennen koulua lasten kaa trick or treat-kierrokselle, mikä ois mahtavaa! Ennen Halloweeniä on kuitenkin tulossa yks tosi kiva viikonloppu, nimittäin viikon päästä lauantaina Hollywood Bowl jossa on joku Bill Clintonin hyväntekeväisyysjärjestön juttu, jossa esiintyy Lady Gaga, Usher ja U2:n Bono ja johon me ollaan menossa parin kaverin kanssa. Liput on toki jo hankittu, samoin kuin sitä seuraavana päivänä Galaxyn peliin, joka on vuoden odotetuin kun Galaxy kohtaa paikallisvastuksen, Chivas USA:n. Miks muuten mun blogiin tullaan kymmenesti hakusanoilla "David Beckham" mut esim "suomalaiset Los Angelesissa" toi vaan kerran? Ihmeelliset on googlen tiet.

Ainii. Mun pitkälinen skootteriharkinta on nyt tullu siihen pisteeseen, että oon käyny DMV:llä tekemässä moottoripyöräkortin kirjallisen joka jäi 1 pisteen päähän läpi menosta (story of my life) ja kunhan saan jostain aikaa, käyn tekee sen uudestaan. Ja uudestaan, ja uudestaan. Kunhan se menee läpi, saan harjoitteluluvan ja sit voin ajaa skootteria (tai moottoripyörää, sure) luvan kanssa päiväsaikaan teillä. En oo vieläkääm varma et haluunko mä skootterin tai sopiiko se just nyt mun budjettiin, mutta onpahan ainaki sit harjoittelulupa hankittu kun teen päätökseni.

PS. Canon ei vieläkään oo mun sponsori, mut huomenna mulle saapuu uus VAUVA. Ei, se ei ole kamera body vaan lisäsalama! En oo koskaan, siis ikinä ottanu kuvia lisäsalaman kanssa ja tää toinen mun photokursseista on nimenomaan salaman käyttöön liittyvää opetusta. Se on varmaan taas Venice Beach ja skeittaripojat viikonlopun suuntana. Eka ois suunnitelmissa IKEA ja haluisin kans takas Universal Studioille, oon halunnu jo pitkään ja joku linkkas mulle FB:hen BB-Saulin blogin josta luin sen Universal Studio-juttuja ja tajusin etten oo käyny siellä varmaan...kuukauteen! Asia täytynee korjata pikimmiten.

SMC FAQ

2011-09-18T22:34:00.000-07:00

En oo omasta mielestäni kertonu tarpeeks käytännön jutuista liittyen opiskeluun Santa Monica Collegessa, joten päätin koota pienen infopakkauksen tähän syyslukukauden alkuun nimenomaan mun opiskeluista, eli lähinnä AA-tutkinnosta, ei transfer-jutuista.

Mikä SMC?
Santa Monica College on junior college, jossa voi hankkia kaksivuotisen AA-tutkinnon tai opiskella 2 vuotta ennenkuin siirtyy nelivuotiseen Collegeen tai Universityyn (transfer). Koulussa on aboutirallaa 30000 oppilasta, joista muistaakseni noin 10% on ulkomaalaisia. Omien havaintojen mukaan suurin osa niistä tulee Aasiasta ja Ruotsista. Koulu sijaitsee Santa Monicassa West Los Angelesissa lähellä Veniceä, Mar Vistaa, Westwoodia ja Culver Citya.

Miten pääsee opiskelemaan Santa Monica Collegeen?
Koulun nettisivuilta löytyy kattavat ja ennenkaikkea ajankohtaiset ohjeet miten haetaan ja mitä papereita tarvitaan. On tärkeää aloittaa hakuprosessi ajoissa, niin ajoissa kun mahdollista. Mä aloitin ehkä joskus lokakuussa ja koulu alkoi helmikuussa, ja tuli kiire. Kannattaa aloittaa koko homma kokoamalla tarvittavat paperit kuntoon -todistus toisen asteen oppilaitoksesta, joka täytyy käännättää englanniksi virallisella kääntäjällä, täyttää koulun oma hakemus, kirjoittaa parin sivun essee (aihe koulun sivuilla) ja hankkia tarvittavat todistukset siitä, että on tarvittavat 21000 dollaria, joilla kustantaa opiskelu. Kouluun on helppo päästä sen jälkeen, kun paperiasiat on kunnossa.

Onko vaikeaa saada viisumi?
Ei. Jos paperiasiat on kunnossa ja viisumivaatimukset kunnossa, senkun vaan varaamaan aikaa ja haastatteluun. Tärkein taitaa olla se, että rahoitus on kunnossa samoin kuin vakuutukset. Multa kysyttiin haastattelussa että "missä aiot opiskella" ja "miks just se koulu". Sit se olikin "okei kiitos, passi ja viisumi tulee postissa parin päivän päästä".

Pitääkö olla lukion käynyt jotta voi hakea SMC:hen?
Ei. Tiedän tän faktana, koska en oo käynyt lukiota. Tarvitset vaan virallisen englanninkielisen käännöksen amiksen (tai lukion) päättötodistuksesta ja se riittää.

Mitä opiskelu SMC:ssä maksaa?
Koska Kalifornialla ei oo rahaa, koulun hinta nousee jatkuvasti ja nimenomaan ulkomaalaiset opiskelijat pistetään maksamaan. Tällä hetkellä yks unit maksaa ulkomaiselle opiskelijalle 311 dollaria. Unitteja on PAKKO otta vähintään 12, maksimi on 16, eli näistä kertyy yhteensä 3700 - 4900 taalaa. Näiden lisäks pakollisia maksuja on health insurance, joka on pakko ottaa koulun kautta. Se maksaa about 400 taalaa per lukukausi. Sen lisäks on jotain pieniä maksuja, kuten opiskelijakortti ja isompia niinku kirjat ja muut tarvikkeet. Käytettyjä kirjoja saa netistä, mut jos on esim neljä eri kurssia joihin kaikille tarvii 1-3 kirjaa, on se yleensä useemman satasen arvoista. Manitaan vielä, et Jenkit maksaa about 35 $ per unit samasta opetuksesta. Epäreilua, mut ymmärrettävää.

Kuinka hyvin täytyy osata englantia?
SMC:n vaatima TOEFL-testin tulos ei oo vaikee saavuttaa. Kun sitten saapuu koululle, on siellä omat enkun testit, joiden perusteella määritetään sun enkun kurssien taso. Joko joudut aloittaa ESL-tunneilla, jotka kannattaa käydä heti kun mahdollista. Jos testien perusteella et tarvii ESL-tunteja, aloitat suoraan Englanti 1-kurssista, joka on siis eka college-tason enkun kurssi. Jos joutuu ESL-tunneille, ei pysty ottamaan kaikkia kursseja, kuten esim. joitain historian kursseja joille vaaditaan Enkku 1-tason englanti. English 1 on pakollinen, joten jos joutuu ESL-tasolle, on eka käytävä ne ESL-kurssit ja sitten English 1.

Mihin sieltä valmistuu?
SMC:ssä voi suorittaa kaksivuotisen Associate-tutkinnon jolle ei oo vastaava Suomessa. Se myös voi toimia osana pidempää yliopistotutkintoa, ja suurin osa jatkaa SMC:n jälkeen nelivuotisessa yliopistossa, jossa hyväksiluetaan nää SMC:n kurssit ja sitten jatketaan opintoja. Tää on siis edulisempi vaihtoehto kuin jos vaikka suorittais koko tutkinnon yliopistossa.

Mitä kursseja on pakko ottaa?
SMC:ssä voi valita pääaineen aika laidasta laitaan, esimerkiks business, fashion design, journalism tai vaikka nursing. AA-tutkinto on yleensä 60 unittia, ellei toisin mainita. Kaikkiin pääaineisiin pitää käydä tiettyjä "yleisiä opintoja", mutta nekin saa valita melko vapaasti tietyn aihealueen sisältä. Valokuvauksessa on 26 pakollista pääaine-unittia, 10 valinnaista valokuvaus-unittia ja sit jotta saadaan 60 täyteen valitaan ite eri osa-aluiesta loput. Kaikissa AA-tutkinnoissa on samat yleissivistävät osa-alueet, joista valitaan kursseja tarvittavat unit-määrät. Noi osa-alueet on Natural Science (esimerkkikursseja astronomy, biology, nutrition), Social Science (history, political science, early childhood education), Humanities (languages, cinema, philosophy), Language and Rationality (english, math, computer science) sekä Global Citizenship (global studies, geography, study abroad). Näihin kaikkiin on annettu tietyt kurssit jotka hyväksytään tohon osa-alueeseen, eli esim. kaikki ne kymmenet historian kurssit joita koulu tarjoaa ei käy osaks Social Sciencea, vaan sieltä pitää napata joku mikä on listattu siihen. Vähän hankala selittää mut ihan helppo juttu ymmärtää. Tarkoitus kai on saada vähän erilaista yleissivistävää koulutusta eikä vaan sitä oman pääaineen juttua. Mun mielestä tää on mahtavaa, jos ei ois rahasta (ja ajasta) kiinni ottaisin kymmenen kertaa enemmän kursseja kuin otan nyt.

Onko helppoa löytää osa-aika työ koulun lisäks?
On varmaan, mutta international students ei saa tehdä töitä ollessaan USA:ssa. Tää on siis viisumisäännöksissä. Kampuksella on tarjolla joitain osa-aikatöitä ja niihin saa hake ulkomaalaisenakin. Kannattaa kuitenkin muistaa et koulussa on 30000 (jep, tuli oikee määrä nollia) opiskelijaa ja töitä on vain rajoitettu määrä.

Paljonko asuntojen vuokrat on?
Koululla ei ole asuntolaa, eli kaikki ne jenkkileffaopiskelija-asuntolat voi unohtaa. Kyselin vähän kavereilta paljon ne maksaa vuokraa, ja yleisesti ottaen se oli n. 700-1100 dollaria /kk. Huoneesta. Ei kämpästä, vaan huoneesta. Yleensä 2-3 hengen kesken jaettu kämppä, yhteinen keittiö ja kylppäri. Pari kaveri löys kämpän etukäteen ja järjesti etukäteen näkemättä sen vuokralle itselleen, yleensä ollaan pari ekaa viikkoa hostellissa tai hotellissa ja etsitään kämppiä. Koulun nettisivuilta löytyy jotain apua, mut ne ei välitä asuntoja.

Kuinka paljon ennen koulun alkua kannattaa saapua maahan?
Heti kun mahdollista! Harmi vaan ettei viisumi anna tulla maahan kuin kuukauden ennen koulun alkua. Ennenkuin koulu alkaa, täytyy osallistua orientaatioon koululla. Eli siinä vaiheessa kun saapuu maahan kuukausi ennen kolun alkua, käy orientaation ja pääsee valitsemaan kursseja, good luck. Hyvä puoli on, että ennen maahantuloa voi valita 6 unittia, mutta huono puoli on että orientaation jälkeen ei siellä paljon mitään olekaan jäljellä.

Miten kursseja valitaan?
Kurssit valitaan netissä itse ja jokainen voi itse rakentaa haluamansa lukujärjestyksen, kunhan seuraa AA-tutkintoon tarvittavia kursseja ja oman pääaineen vaatimuksia. Ennen koulun alkua on enkun ja matikan tasokokeet, ja ulkomaalaisena voi joutua käymään ESL-kursseja ennenkuin pääsee Englanti 1-kurssille joka on pakollinen enkun kurssi. Se kannattaa käydä alussa pois alta, koska monilla muilla kursseilla kielitaitovaatimus on Englanti1. Kun on valittu vähintään 12 ja enintään 16 unittia lukukaudelle, ne maksetaan netissä ja sitten ootkin jo valmis aloittamaan opiskelut. Noi kurssit menee nopeesti ja monille on vaikea päästä, joten nettisivujen päivittäminen pari päivää ennen koulun alkua voi olla paras keino päästä kursseille. Jos haluaa kokeillaa onneaan, voi myös ilmestyä ekana aamuna tunnille ja katsoa, josko opetteja ottais lisää oppilaita.

Viekö koulu paljon aikaa?
Kyllä. Ainakin mulla. Mulla on koulua vaan 13 tuntia viikossa, mutta sen lisäks on esseitä, extralukemista, valokuvaamista, filmien kehittämistä, ylimääräistä kuvien kehittämistä pimiössä...Jos kuitenkin jää aikaa, voi vaikkapa liittyä johonkin clubiin, joita on kampuksella useita.

Millä opiskelut voi rahoittaa?
SMC:ssä opiskellessa saa opintotukea Kelalta joka pitää sisällään opintorahan, asumistuen ja opintolainan. Opintolainaa saa ulkomailla enemmän kuin Suomessa, voi olla et opintorahakin on korotettu mut Kelan nettisivut varmaan kertoo kaiken. Näähän ei siis yksin riitä maksamaan koulua, elämistä ja vuokraa, joten kannattaa olla säästöjä tai joku, joka sponsoroi opiskeluja.

Mitä muuta ois hyvä tietää?
Opiskelu SMC:ssä on kaukana siitä, mitä jenkkileffoissa näkee, mutta kuitenkin ihan mahtava kokemus amerikkalaisesta elämästä. Kavereiden saaminen on kiinni ihan omasta aktiivisuudesta, mulla on usein kiire tunnilta toiselle etten ehdi paljon kiinnittämään huomiota ketä mun kursseilla on, mut sit taas phototunneilla on enempi aikaa hengailla ja jutella kun odotellaan printtejä tulostimesta. Opiskelu SMC:ssä on todentotta kallista, mutta musta tuntuu että mä maksan opiskelun lisäks once-in-a-lifetime-tilaisuudesta, jollaisesta en oo uskaltanut edes unelmoida. Kaikkea ei voi eikä pidä mitata rahassa ja vaikka mua ärsyttääkin olla velkaa jollekin, mä en suostu tuntemaan pahaa oloa siitä, että joudun maksamaan kouluni opintolainalla. Suomessa voidaan sanoa Jenkkien kouluista mitä tahansa, mutta henkilökohtaisesti mulle, joka ei koskaan oo ollu Hyvä Oppilas tai kiinnostunut koulusta SMC on just sopiva taso jatkaa opiskeluita usean vuoden tauon jälkeen.

Ilmeet kasvoilla me kaaduttiin

2011-09-13T01:45:00.000-07:00

En tiiä onko muille ulkomailla asuville suomalaisille tullu vastaan näitä, mut mulle tulee vähän väliä tilanteita joissa ei tiedä et mitä sanois.

Vois melkein sanoo et yleensä ne on aasialaiset, jotka tulee avautumaan asiasta, mut nyt on kyllä eurooppalaisetkin ottaneet asiakseen mun piinaamisen. Nimittäin se, kun ne kuulee että sä oot Suomesta ja sit seuraa iloinen hymy, oivaltava ilme ja "MIKKUKUKKU"-tyylinen lausahdus. Whaat? Etkö tajua? Se on suomea! Mä opin sen mun kaverilta/netistä/jostain. Kuuntele uudestaan. Mikkukukku.

Siinä sit seison vähän suu auki, kysyvä ilme kasvoillani. Voisko se olla...Jotain. Yritän keksiä mitä sen hetkinen mikkukukku tai huuuvauuuni voi tarkoittaa. Ja se ihminen jatkaa hassulta kuulostavan sanan toistelua, ihmisiä alkaa kerääntyä ympärille ja ne kaikki haluaa kuulla, mitä tää kielinero sanoikaan. Harmi vaan tosiaan, ettei hän muista. Onneks mun suomalaisena pitäis selvittää tää koodi. Yleensä heitän pari peruslausetta ja katson nappaako (miks ruotsalaiset osaa aina kirosanat ja yksi kaksi kolme?) ja jos ei, kohauttelen vaan hartioitani ja pahoittelen, etten osaa äidinkieltäni. Joo kato, oon ollu jo niin kauan poissa Suomesta et on ihan unohtunu, tai sit se on varmaa jotain stadin slangia enkä mä maalaisena tajua. Voi mikkukukut sentään! Enhän mäkään mee (yleensä) heittämään dankeshöönejä tai när går nästa bus still slusseneja, vaan säästän ne jopa toiseen tai kolmanteen tapaamiskertaan. Ehkä siinä vaiheessa se henkilö on tajunnu mun englanniks aksentin, ennennkun meen raiskaamaan sen äidinkieltä hauskoilla heitoillani.

Ja asiaan sopivasti liittyen:

day 20 - a song that you listen to when you’re angry
Apulanta - Pahempi toistaan

Mä en oikeesti oo ihminen joka kuuntelee musiikkia mielialojen mukaan tai että mulla ois joku biisi jota kuuntelen kun oon vihainen, mutta jostain syystä tää alkoi soida päässä heti kun luin tän haasteen kohdan. Ehkä se on joku flashback vuosien takaa kun jaksoin vielä olla vihainen jostain. Oikeesti, en ees muista millon oon ollu viimeks vihainen jostain, tai ainakaan niin paljon et oisin tarvinnu siihen taustamusiikkia.

EDIT. Paitsi tänää ois kyllä ollu käyttöö kun opettaja luuli et oon saksalainen. Hitto! Sit se sano vielä perään että sori ei ollu tarkotus loukata, hahahah! Yleensä oon ruotsalainen tai sit ihan Mark vaan, ja valokuvaustunneilla oon jo pitkään ollu Monica.

Jos sä lähdet ovesta kulkemaan / onks sun aina mentävä kokonaan

2011-09-08T23:14:00.000-07:00

Taisinkin jo mainita et koulu on alkanu, mut nyt pitää kyl sanoo et todellakin on ALKANUT. Mun aikataulut on jo ehtiny muuttua tuhat kertaa ja tällä hetkellä viimeisin aikataulu on se, et mulla on koulua maanantai-iltaisin sekä tiistait ja torstait 9:30-12:35 ja tiistaina vielä illalla 5:00-10:00. Tiistain photokurssi, Photo50, on color printing. Eli siis kehitetään itse kuvia värinegatiiveista, jotka on itse kuvattu. Meille annetaan tehtävä mitä pitää kuvata ja sit on pari viikkoa aikaa kuvata ja tehdä printit. SMC Photo Department on kuulema Jenkkien Top10-valokuvauskoulujen joukossa ja sen huomaa siitä, mitä opiskelijoilta vaaditaan. Suurin osa on aikuisia, siis ihmisiä joilla on jo joku muu tutkinto ja ne käy vaan photo-tunneilla. Kaikki tehtävät vie hitosti enemmän aikaa kun mitä tunnit on, esimerkiks toi Photo50:n opettaja ilmoitti ekalla tunnilla et odottaa näkevänsä meidät pimiössä joka ilta kehittämässä kuvia. Nice. Mikä muu elämä?

Anyways, ei saa valittaa koska se on ihan mielettömän kivaa ja lyöttäydyttiin samaan nurkkaan saksalaisen ja ruotsalaisen kanssa ja pidetään Euroopan mainetta yllä siellä. Istuin tiistaina luokan ulkopuolella odottamassa tunnin alkua ja aloin jutella saksalaisen kanssa ja heti tietty kuulin aksentista et se on saksalainen mut pakko oli kysyä et "mistäpäin sä oot" eikä vaa et "oot varmaa saksasta". Juteltiin siinä niitä näitä ja et miten paljon täällä on saksalaisia ja sit jompikumpi meistä sano et "mut ruotsalaisia on ainaki enemmän" ja heti kuulu vierestä "tässäkin on yks" ja käännyttiin katsomaan ja tottakai se ruotsalainen liittyi sit keskusteluun. Mun pitäis varmaa tietää näitten poikien nimet mut en kuollaksenikaan muista, terveisin maailman huonoin nimimuisti. Anyways, ollaan nyt pimiönaapureita loppulukukausi.

Ruotsalaiset on myöskin valloittanu mun journalismin tunnin, kun about 1/3 siellä on from Sweden. Tottakai munkin oletetaan olevan ruotsalainen, mutta korjasin tietty heti ja oon kuulema eka suomalainen jota se opettaja opettaa. Päätin sit samantien näyttää et suomalaiset on parhaita ja nappasin 95/100 ekasta tehtävästä. Se myös pyys mua lukee mun analyysin ääneen koko luokalle. In your face, Sweden! En oikeesti ees ylpeilis näillä koulujutuilla mutku oon oikeesti ylpee siitä oon kerrankin hyvä koulussa. Mun peruskouluhistoria ei oo todellakaan mikään kehumisen arvoinen, jotain seiskapuolen molemmin puolin on aina menty ja nyt sit vihdoin, 10 years later, musta on tullu Hyvä Oppilas. Niin hyvä, että koulu heitti mua kirjeellä ja kutsui liittymään Phi Theta Kappaan.
Harmi vaan et mulla on tunnit just sillon kun ne kokoontuu, mut ehkä sit ens vuonna jos keskiarvo riittää jäsenyyteen. Ens maanantaina mulla alkaa toinen valokuvauskurssi, enkä suoraan sanottuna oo ihan varma mitä se pitää sisällään. Mulla oli alunperin to ja pe iltaisin valokuvausta, mut se kurssi osoittautui ihan liian työlääks ja kalliiks ton tiistai-illan lisäks joten pudotin sen ja laitoin mailia maanantai-illan opettajalle ja kysyin josko voin vielä tulla mukaan kurssille. Maanantaina sitten selviää et listaan oon taas nimeni laittanut...

day 19 - a song from your favorite album
Nylon Beat -Jos

Ompa ylläri ettei mulla oo mitään favorite albumia. Muthei, Nylon Beat oli joskus yks lemppareista ja muistan tykänneeni niiden kaikista levyistä, varsinkin livekokoelmasta joten näillä mennään. Tää liveveto on ihan mahtava ja tuhat lisäpistettä Jonnan hiuksista!

Camera dreaming

2011-09-01T23:52:00.000-07:00

Mun rakas järkkäri, joka on viettänyt pitkän ja värikkään elämän, osoittaa merkkejä kuolevaisuudestaan. Järkkäri, jota jostain kumman syystä en oo nimennyt (Moi oon Marke, mun GPS on Pentti ja sitä rataa) on nähnyt vaikka mitä ja kokenut kovia; California suolaiset rantahietikot, Death Valleyn kuuman kosteuden, Home Depot Centerin sateiset illlat, Suomen -32 asteen pakkasen, kiljoonat "oho mikä tuo kolaus oli" ja "ainii oliko mulla kamera laukussa" -hetket. Ei siis varmaan ihmekään et valehtelematta kymmeniä tuhansia kuvia myöhemmin kaveri haluaa eläkkeelle. Mun Canon Rebel XS on nyt päättäny et hän on pomo ja ottaa kuvia millon sitä huvittaa. Mulla on neljä linssiä, kameran mukana tullut 18-55mm, pidempi zoomi 75-300mm, kätevä 28-105mm sekä 50mm. Varsinkin toi eka, kameran mukana tullut, on kovasti kokenut ja nähnyt ja ilmoittaa siitä nykyisin itsepäisyydellään. Säädän kameran, tarkennan automaattisesti (oon laiska) ja painan ottaakseni kuvan...ei tapahdu mitään. Vähänkö menee hermot. En ees oo satavarma onko kyse linssistä vai kamerasta, mut oon testaillu eri linssejä ja varsinkin kahdella näistä ongelma käy ärsyttäväks.

Oon yrittäny miettiä et veisinkö tän kameran korjattavaks vai hankkisinko uuden, mutta parasta taitaa vaan olla kipittää kameralaukku kainalossa liikkeesseen ja pyytää asiantuntijan arvio siitä, mitä nyt kandeis tehdä. Mun asiantuntijalausunto on, että se on ollu vähän liikaa menossa mukana ja täynnä hiekkaa, polyä ja kosteutta. Mitä mä sitten tekisin jos mulla ois just nyt pari ylimääräistä satasta ja vara valita mikä tahansa uus kamera?

No tottakai mä pysyisin Canonin leirissä. Ekana mun listalla ois Canon Rebel T3i.

Tää kulkee Euroopassa nimellä 600D. Suomessa kyseinen kaveri maksaa noin 700 euroa linssin kanssa, täällä saman löysin halvimmillaan 520 eurolla (huomasin just et pelkän bodyn sais vähän reilulla 400 eurolla, a-p-u-a) täältä. Mun nykyisessä on 10 megapixeliä, tässä on 18. Mun nykyinen kuvaa kolme kuvaa sekunnissa, tää kuvaa 3,7. Nykyisessä on 7 tarkennuspistettä, tässä 9. Tässä ois kääntyvä näyttö ja videokuvaus. Aaaaaw.

Toki muutkin Canonit kelpais. T3, T2, T2i ja sitä rataa. Tällä hetkellä mun ostoslista on vaan vähän täynnä, kun eka täytyy katsoa mitä kaikkea pitää hankkia valokuvauskursseja varten, miettiä vakavasti tää skotteri juttu ja sit kamppaila skootteri vs. kamera, kun taitavat olla aikalailla saman hintaisia. Kameraa varten mun ei tarviis jonottaa tunteja, täyttää papereita ja tehdä testejä, mut kamera ei myöskään paljon auta kun istun puol tuntia bussipysäkillä ihan vaan odottaakseni 20 minuuttia lisää seuraavaa bussia. Se lottovoitto ois aika jees tässä vaiheessa tai sitten Canon ja kiinalainen skootterivalmistaja vois alkaa sponsoroimaan mua. Lupaan, että kaikki ne 7 ihmistä jotka lukee mun blogia sais hyvää mainostusta osakseen.

day 18 - a song that you wish you heard on the radio
Jenni Vartiainen -Malja

Hyvä biisi, ihanat muistot ja miten oiskaan mahtavaa kuulla suomen kieltä jenkkiradiosta.

Syksyn eka koulupäivä

2011-08-31T08:44:00.001-07:00

Mun lukujärjestys näyttäis nyt muotoutuneen siten, että mulla on tiistaisin ja torstaisin koulua päivisin 9:30-12:35, tiistai-iltaisin 17-22, torstai-iltaisin 18:45-21 ja perjantaisin 18-21. Sen lisäks 8 viikon päästä alkaa online-kurssi, joten kiirettä pitää vähän liikaakin luultavasti. Kouluvuosi alkoi lupaavasti, kun kännykkä oli yöllä sammunu, akku loppunu ja herätyskello jäi soimatta. Olin koulussa 2 minuuttia ennen tunnin alkua, mut hei -sain kuitenkin paikkani vikassa rivissä. Ekana tuntina oli Psykologiaa, lasten kasvu ja kehitys. Käytiin vaan läpi mitä kurssi pitää sisällään ja opettaja kerto hauskoja juttujaan. Aika iso luokka, mut ihan mielenkiintoisen tuntuisia juttuja. Sen jälkeen oli journalismia, ja samalla kun kuuntelin opettajan juttelua ajankohtaisista uutisista mun mieleen palas vahvasti Tornio ja joku uutistyön perusteet-tyylinen kurssi. Niin ei-mua kun vaan voi olla, en tiiä miks otin ton journalismin kurssin. Ehkä siks että halusin antaa sille vielä yhden tilaisuuden ennenku uskon, ettei uutiset vaan oo mua varten. Muistan kun viimeks jollain kurssilla kysyttiin "mitäs ajankohtaisia uutisjuttuja nyt on pinnalla" mun teki mieli huutaa "SPENCER PRATT OSTI UUDEN IPHONEN" ja nyt oli vähän vastaava "KIM KARDASHIAN MENI NAIMISIIN" mut hillitsin kieleni ja kuuntelin muiden keskustelua Libyasta ja hurrikaaneista. Illalla oli sit vielä Photo50, joka on filmikurssi mut kuvatan värifilmille ja kehitetään kuvat ite taas pimiössä. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta, vaikkakin on taas hurjasti tehtävää, saatiin jo eka kuvaustehtävä ens viikolle.

Keskiviikko on mun kouluvapaa päivä ja torstaina alkaa toinen valokuvauskurssi. Voi olla et joudun pudottaa jomman kumman photokurssin jos siinäkin tulee olemaan yhtä paljon kuvaustehtäviä kun tässä mikä jo alkoi. Tää opettaja sanoi et hän olettaa näkevänsä meidät melkein joka päivä labrassa kehittämässä kuvia omalla ajalla...kiva. Katsotaan nyt kuinka tää tästä lähtee rullaamaan. Ainki mulla meni taas hermot bussien kans kotimatkalla, kun pääsin koulusta aikaisin, klo 8 ja olin kotona 9:40, ja matkaahan tosiaan on autolla se max 15min. Ei sillä et auto auttais, kun koululla on maailman huonoin parkkitilanne. Onneks mä oon keksiny ainoa oikean ratkaisun tähän tilanteeseen, ja nyt mä vaan odotan et pääsen DMV:lle hankkimaan moottoripyöräkorttia, jonka nettisivujen mukaan tarvii myös skootteria varten.

Excuse me if my head is too big for this building

2011-08-25T23:15:00.001-07:00

Long time no talk. Aika on vaan menny hurjan nopeesti eikä oo ollu mitään mistä kirjoittaa. Puistoilua, Galaxyn matseja ja hengailuja. Normikesää. Koulu alkaa maanantaina ja lukujärjestys vaihtuu jatkuvasti sitä mukaan kun paikkoja vapautuu kursseilta. Mun unelma 12 unitista, koulua kolme päivää ja max yks ilta viikossa on vähän romuttumassa ja tällä hetkellä mulla on 15 unittia, kolme iltaa ja kaks päivää. Ei ihan niinku oisin halunnu. Koulujutuista mulla on melkein valmiina kaks isoa postausta, toinen mun syksyn kursseista ja toinen SMC mitämissämilloinmiten -tyylinen infopläjäys mut viime aikoina ei oo ollu innostusta kirjotella, joten ne on vähän jääny.

Mitä sitten on tapahtunut sitten viime postauksen? Tuskin mitään arkistoimisen arvoista. Ostin uuden läppärin, addiktoiduin Gossip Girliin, uudelleenjärjestelin mun huonetta (huonepostaus! vastahan sitä on 2 vuotta odotettu!), kävin parissa (kuka näitä enää laskee) futismatsissa, onnistuin jotenkin rikkomaan mun kameran ja havahtumaan siihen, että tarviin sitä ens viikolla koulussa sekä tuhlaamaan älyttömästi rahaa kouluvaatteisiin. Sillon kun mä olin pieni, me mentiin aina ennen koulun alkua kaupunkin ostamaan koulutarvikkeita ja kouluvaatteita ja hei -minkäs sille voi jos vanhat tavat jää päälle? Vähän kenkiä, vähän leggareita ja farkkuja ja ja ja... Oon tosiaan sit unohtanu ostaa koulukirjat ja koulutarvikkeet, mut kai ne ehtii myöhemminkin?

Syksystä tulee varmasti tosi kiireinen ja juoksen ympäriinsä etsimässä inspiraatiota photokurssien tehtäviin samalla, kun kirjoitan psykologian esseetä ja teen journalismin läksyjä, mut hei -rennon kesän jälkeen mikään ei kuulosta paremmalta. Syksy on aina ollu mun lemppariaikaa, vaikkakin täällä noita vuodenaikojen vaihtumisia on vaikeempi huomata. On mulla jo vähän ikävä punalehtisiä puita, kirpeää syysilmaa, pipoja ja lapasia, mut toisaalta on se kivempi pyöräillä kouluun auringonpaisteessa kuin räntäsateessa.

day 17 - a song that you hear often on the radio
Bruno Mars & Royce Da 5'9 feat Eminem -Lighters

Aaaw. Rakkautta ensi kuuntelulla. Laita biisiin sana "dream" ja se löytää tiensä mun lempparilistalle, nyt itunesin lisäks Spotifyssä joka vihdoin toimii Jenkkilässäkin.

Miten suloinen kesä / kun se loppuu jää vain pimeä

2011-08-15T01:16:00.000-07:00

Meillä oli N:n kans hengailupäivä lauantaina. Tai no kaikki alkoi oikeestaan perjantaina, kun N halus mennä yhteen läheiseen leikkipuistoon mut meillä ei ollu autoa ja siitähän sit ilo yltyi. Lupasin kuitenkin et mennään sinne joku toinen päivä ja N:n mielestä se oli sit lauantaina. No, koska mulla ei ollu muutakaan tekemistä niin laitoin vintiön autoon ja ajettiin puistoon. Oltiin siellä sit vähän aikaa leikitty, ja yhtä äkkiä tää nelivuotias kysyy multa, et "Saisinko frappuccinon?". Mä olin niin ylpee siitä et se käytti noin hienoa sanaa, et sanoin joo. Käytiin vielä vähän leikkimässä puiston ulkopuolella ja juoksemaan ympäriinsä, ennenku mentiin autoon ja ajeltiin läheiselle ostarille. Käytiin hakee Starbucksista se frappuccino, jota N rakastaa. Se on periaatteessa maitoa, jääpaloja, suklaahippuja ja suklaakastiketta sekoitettu keskenään, eli ei siis mikään kahvijuoma. Se pienin koko maksaa noin 4 dollaria ja N joi sitä pari seuraavaa tuntia. Kun kerran ostarilla oltiin, käytiin pyörähtämässä parissa kaupassa ja sitten käytiin nappaamassa meille auto, eli siis lastenrattailta näyttävä auto-mallinen kulkupeli, jolla sit työnsin N:ää ympäriinsä.

Ajeltiin varmaan pari tuntia ympäri kauppoja ja kauppakeskusta, kummallakin oli tosi kivaa. Tota autoo ei siis lapsi pysty ohjaa, kunhan vaan pyörittää rattia, mut mä leikin et N ohjas sitä joten kurvailtiin siellä sit pitkin seiniä ja naurettiin. Käytiin hakee pelleltä perhosilmapallo ja N oli ihan innoissaan kun saatiin vielä jotain hajuvesitestereitä ranteeseen ennen lähtöä.

Ihanan rento lauantaipäivä jonka tietty kruunas hampurilaiset, jota grillattiin kotona host perheen ja naapureiden kanssa. Kotona grillatut burgerit on vaan niin parhautta, ehdottomasti yks mun lempparijenkkiruoka.

day 16 - a song that you used to love but now hate
Maija Vilkkumaa - Kesä

Sillon kun tää biisi tuli ulos, tää oli yks mun lemppari. Oliko kesä 05? Anyways, tän kohdalla tapahtu vaan se normaali Marke tykkää biisistä - Marke kuuntelee sitä koko ajan - Marke kyllästyy siihen. Kyllähän tää vieläkin on hyvä kesäbiisi jonka kuuntelee kerran pari kuukaudessa, mut jotenkin tästä on menny maku liialla kuuntelulla aiempina kesinä (ja varmaan talvina ja keväinä ja syksyinäkin).

I'll take a risk, take a chance, make a change, and break away

2011-08-08T20:38:00.000-07:00

Mä oon vähän yrittäny löytää jotain kivaa taustakuvaa blogiin, (DONE!) muttei vielä oo oikein onnistunu niin jätän tän ihme jouluisen glitteripallojutu nyt siihen asti kunnes löydän sen oikean (löydetty). Sen lisäks laitoin tohon sivupalkkiin pari vanhempaa postausta joita joskus kysellään, niin löytyy helpommin.

Mun loma on vihdoin ohi, tai siis huomeniltana host perhe palaa takas. Tää oli kyllä just sellanen kiva rentoiluloma mitä tarvis ennenku koulu taas alkaa elokuun lopussa. Mä en oikein tehny mitään, eli just sitä mitä suunnittelinkin. Hengailua, rantapäiviä, tv-maratoneja, pari futispeliä, vähän shoppailua, dinnereitä kaverien kans ja pari käyntiä Universal Studioilla. Päätin jättää sen Hollywood-kyltille kiipeilyn parempaan ajankohtaan, kun luin että nyt on paras käärmeaika. Mun inhokkiasiat maailmassa on käärmeet. HYI. Jo pelkkä käärmeen kuva tai käärmeuutisen lukeminen on vastenmielistä, saatika sit et kohtaisin käärmeen jossain vaelluksella. Eli loma on ollu kaikinpuolin tosi rento ja sen takia onkin kiva palata takas arkeen -liika rentoilu alkaa vaihtua tylsyydeks, varsinkin kun kaverit on vielä kotimaissaan kesänvietossa.

Syksyn lukujärjestys on nyt valmis mut varmaan sen verran kattava juttu et kirjotan siitä paremmalla ajalla. En ihan saanu siitä sellasta ku halusin, mut näillä nyt mennään. Ostoslista syksyä varten onkin aika pitkä, joten oon aika iloinen et Kela on nostanu opintolainaa ulkomailla opiskeleville ja se on nyt 600 euroa/kk. Ihan kauheeta hakee opintolainaa, nähdä ne summat ja allekirjoittaa kohta "velallinen". Ihan kauheeta olla velallinen, kun miettii et parin vuoden päästä sit alkaa takaisinmaksu. Mut toisaalta oon miettiny tätä kans silleen, et jos mä oisin Suomessa koulussa niin ellei mulla olis töitä, joutuisin mä sielläkin ottaa opintolainaa jotta voisin elää. Täällä mä maksan opintolainalla mun lukukausimaksut, joten kai sitä pitää ajatella sijoituksena tulevaisuuten...Vaikkakin se silti on iso nippu rahaa, joka pitää maksaa takaisin.

day 15 - a song that describes you
Kelly Clarkson - Breakaway

Oon vähän tylsä enkä keksiny just nyt parempaa. Oisin kyllä keksiny tuhat pikku pätkää eri biiseistä, mut ne ei sit kokonaisuudessaan ollu ihan sitä mitä oisin tähän hakenu. Eihän tääkään ihan sanasta sanaan mua kuvaa mut ehkä se perusidea (ilman rukoilua) tulee selväks.

Tennarit vilkkuen mettään juoksee räkänokka tää

2011-07-31T16:36:00.000-07:00

Viikonlopun aikana MTV:llä pyöri maratonina Jersey Shore. Mä oon kattonu sitä joskus sillon kun se on osunu kanavalle ja tottakai netistä ja lehdistä lukenu, mitä ääliöitä ne tyypit on. Nyt tän maratonin aikana mä oon kuitenkin vakuuttunut, että ne on oikeesti tosi hauskoja, ei ehkä välttis se niiden käytös mut ne kommentit. Voisin kattoo niiden juttelua ja haastattelua ilman sitä naurettavaa örvellystä vaikka kuinka kauan. Jersey Shore on siis MTV:llä pyörivä reality-sarja jossa seurataan parikymppisten italialais-amerikkalaisten yhteisasumista ja juhlimista. Sarjaa on nyt näytetty kolme tuottista ja neljäs, joka on kuvattu Firenzessä, alkaa ens viikolla. Mä en oo nähny näitä kaikkia kausia, vaan erinäisiä jaksoja kaikilta kolmelta kaudelta eikä toi neljäskään mikään MUST SEE juttu oo, mut näiden mahtavien heittojen takia pitää varmaan pari jaksoa katsoa.

Mike

-It just so happens that Deena defies the laws of intelligence. I never thought someone would make Snooki look like a rocket scientist.

-We're waiting for Sam, who's straightening her hair... whose hair is already straight! Come on man! The only thing that needs to be straightened out is her brain.

Snooki

-After I run for president, Deena is going to be vice-president. I would get $h!t done in this country. The economy would rise, everyone would be tan, and all the radios would play house music.

-Whoever I have babies with has to be Italian. I want my kids last name to have a vowel on it... and be tanned, obviously.

-Thank you, Mike, because you're an a—hole and we hate you and you're a bad person and you were born in 1965.

-If I want a beer, then I can have a beer. This isn't law school, it's a t-shirt shop.

Pauly

-I did not know Staten Island was an actual island until we went over the bridge.

-Deena's out of control! I just spilled my coffee and I don't even drink coffee.

-I'm over here tryin' to clean my sneaks, I can't concentrate with all this fighting ... like they're talkin' about f*ckin' relationships and my sneakers are dirty!

Vinny

-It's T-shirt time, it's T-shirt time, yo everybody, it's T-shirt time. I made a rap, it's hard being this cool, you know?

-This is the like the Guido version of The Amazing Race. -Ok, Kim Kardashian. More like the Rob Kardashian of Staten Island.

Ronnie

-Right away, I know it's Snooki or Jenni. But then I read the letter and see the word 'wisely' and I know Snooki doesn't use that kind of vocabulary.

JWoww

-Tall, completely jacked, steroids, like, multiple growth hormones ... that's the type I'm attracted to

day 14 - a song that no one would expect you to love
Klamydia - Pienen pojan elämää

Junttirokin parhaimmistoa. Tää on se kohta kun mun kuuluu käyttää "mutku mä oon maalta" tai "mutku mä kävin amiksen" tekosyytä tai ehkä jopa molempia. Normaalisti mua ei tän tyyliset bändit ja biisit oikei kiinnosta (tai en ainakaa myönnä sitä) mut ne jotka tuntee mut pidemmän ajan takaa ei kuitenkaan ylläty tästä valinnasta.

LA MOMENT

2011-07-29T20:30:00.000-07:00

Käytiin äsken Itävalta A:n kanssa Cheesecake Factoryssä Brentwoodissa ja ajelin sieltä sit kotiin randomia pikkukatua pitkin. Siinä sit lähestyin risteystä joten hiljensin vähän ja tien oikeella puolella seisoi mustapaitainen setä joku odotti että pääsis tien yli. Katsoin sit vähän tarkemmin ja hitto et se näytti tutulta. Niin tutulta et jäi häiritsemään...Voisko se olla?

SIIS HOW COOL IS THAT?! Ekakskin se että mä näin Chandler Bingin ja sit se, että Chandler Bing otti aikaa sen kiireisestä Chandler Bing-aikataulusta ja VASTAS MULLE twitterissä? Mun mielestä asteikolla yhestä kymppiin se on ainaki kakstoista.

"Yes, on a scale from one to ten, ten being the dumbest a person can look, you are definitely nineteen." -Chandler Bing

day 13 - a song that is a guilty pleasure
Adam Stanton - Never Say Never (Justin Bieber cover)

Tää biisi on ollu mun guilty pleasure jo pitkän aikaa, mut kun löysin tän mahtavan version, se on siirtymässä jo ihan lemppariks. Mahtava ääni ja upee tulkinta! Tällä tyypillä on muitakin ihan mahtavia biisejä Youtubessa, mii laiks!

Sua ei kiinnosta, koulunkäynti eikä läksyt / Ramppaat ulkona, myöhästelet jatkuvasti!

2011-07-28T22:32:00.000-07:00

Mä oon varmaan maailman suurin reality-tv-fani, koska se on niiin parasta viihdettä. Nimenomaan VIIHDETTÄ. Jotain, mitä voi laittaa taustalle kun tekee läksyjä tai siivoaa, tai katsoa vikana ennenku menee nukkumaan ilman et näkee painajaisia (muuta ku et Kim Kardashian istuu sun päälle ja litistyt sen pyllyn alle). Mun mielestä on viihdyttävää katsoa miten muut elää elämäänsä, ennenkaikkea ne, joiden elämäntyyliä mä en muuten pääsis kokemaan. Joo, kyllä, suurin osa realitystä on ainakin osaks käsikirjoitettua, mut mitä sitten? Ne on kuitenkin aitoja ihmisiä ja jos ne laitetaan tilanteisiin jotta saatais hyvää tv-viihdettä, tekeekö se siitä jotenkin huonomman ohjelman? Ei mulle. Mun lemppari reality-sarjoja on ikisuosikki The Hills ja jonon jatkoks voi laittaa Teen Mom (se eka, samoin ku eka 16 and pregnant), Bethanny getting married + Bethanny Ever After, Keeping up with the Kardashians + kaikki spin offit, Kendra, The Real Housewives of New York City, Orange County ja New Jersey, Tori and Dean Home Sweet Hollywood sekä kaikki randomit jotka sattuu olemaan telkassa kun käännän kanavalle, esim. Millionaire Matchmaker, Top Chef tai Giuliana & Bill. Nyt löyty kuitenkin reality show, joka on liikaa jopa mulle - Toddlers and Tiaras.

Mä oon nähny tätä kyseistä sarjaa kaks jaksoa ja se riittää. Ohjelma kertoo pikkulasten kauneuskilpailusta, tiedättehän mitä Jenkeissä aina on. Mulla ei todellakaan oo mitään näitä kauneiskilpailuja vastaan, jokainen tekee niinkun itse parhaaksen (lapsensa parhaaksi) näkee, MUTTA mun mielestä vaan sillon nää on OK, jos lapsi itse haluaa osallistua ja nauttii siitä meikaamisesta, hiustenlaitosta ja muusta. Eihän nää varmaan mitään parhaita harrastuksia lapsille oo, mut jos mennään lapsen ehdoilla en lähtis tuomitsemaan muiden päätöksiä. Tässä ohjelmassa kuitenkin ne on ne yli-innokaat mammat, jotka eka sanoo "meidän pikku x rakastaa näitä kisoja, mä en oo ollenkaan stage mom" ja sit seuraa video, jossa lapsi itkee kun siltä nypitään kulmakarvoja, sille laitetaan feikkirusketus ja kannetaan itkien lavalle. Tyttö unohti koreografian ja äiti oli pettynyt ja antoi tytön kans tuntea oman pettymyksensä. SIIS MITÄ. Yks äiti sit lahjoi lastaan SOKERINPALOILLA, jotta se tyttö tekis niinku kauneskisoissa piti. "Jos harjoittelet yhden kerran vielä, saat sitten sokerinpalan". Sama juttu siellä kisoissa, jos teet sitä ja tätä saat sokerinpalan jälkeenpäin. VOI APUA. Ja hei -suihkurusketus kahdeksanvuotiaalle? Muoviset valkeet hampaat omien päälle, kun on just oma maitohammas tippunu ja tehny epätäydellisen hymyn? Ja ne kaikki tehdään selvästi vanhempien, lähinnä äidin, takia, ei siks että lapsi haluais. Kuka 8-vuotias pyytäiskään suihkurusketusta? C'moon. Ompahan ainakin löytyny reality sarja, jota edes minä en seuraa. Menee samalle listalle sen Jon and Kate + 8 (vai mikä lie) kanssa. C'moon beautypageantmammat!!

day 12 - a song from a band you hate
Zen Cafe - Laiska, tyhmä ja saamaton

En käytä energiaani minkään bändin vihaamiseen, mut Zen Cafe on aina ollu yks mun ykkösinhokki. En oo koskaan tajunnu sitä niiden "Pistin vaatteet päälle, menin kauppaan, ostin maitoa ja pullaa" tyylistä lallattelua, varsinkin vähän nuorempana ne ärsytti mua ihan suunnattomasti. Nyt kuitenkin myönnän et kyseinen biisi löytyy mun itunesista ja saattaapa joskus jopa soidakin...

Universal Studios Hollywood, PART 2

2011-07-27T17:53:00.000-07:00

Kuvaoksennus tässä terve. Kiitän onneani et kamerasta loppu akku puolessa välissä reissua koska muuten niitä kuvia ois kiljoona lisää. Universalin reissu oli vähintään yhtä hauska kun aina ennekin eikä yllättäen niin täynnä ihmisiä ku oisin odottanut -keskipäivällä laitteisiin oli vain 35 minuutin jono.

Eka ajettiin portista sisään ja tässä vaiheessa siis maksetaan se 15 dollarin parkkimaksu ja ajeltiin vielä vähän matkaa parkkihalliin. Kannattaa painaa mieleen mihin parkkihalliin ja mihin kerrokseen jättää auton, muuten voi olla aika mission impossible kun yrittää ettiä sitä sieltä. Parkkipaikalta poistuttaessa kävellään Universal City Walkin läpi. Voi olla et siellä on muitankin parkkipaikkoja, mut ne missä me ollaan oltu on aina ollu Citywalkin lähellä. Citywalk on pieni kävelykatu jonka varrella on leffateatteri, Hard Rock Cafe, kauppoja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja pikaruokapaikkoja.

Citywalkin jälkeen päästäänkin sit Universal Studioiden portille. Citywalk on siis kaikille avoin ja sinne voi mennä vaikka syömään ja shoppailee ilman että menee Studioille. Jos kuitenkin aikoo käydä sekä Studioilla että Citywalkilla, suosittelen eka studioita, koska päivän kuluessa sinne tulee enemmän ja enemmän ihmisiä ja jonoista tulee ihan hulluja.
Liput voi ostaa etukäteen netistä tai paikanpäältä. Lisäks on myös kaikenlaisia lippupaketteja jos aikoo käydä useassa paikassa, esim GO Los Angeles Card tai Southern California Citypass. Ekassa voi ite rakentaa haluamansa passin omien kiinnostusten ja päivien mukaan tai ostaa jo valmiin kortin, ja tokassa tällä hetkellä 276 $ saa kolmen päivän Disneyland-lipun, Universal-lipun, Sea Worldin San Diegossa sekä San Diego Zoon tai San Diego Zoo Safari Parkin. Eli jos viipyy alueella vähän pidempään ja haluu kokee noi kaikki, tää lippu kannattaa hankkia. Yks mun lempparijutuista Universalilla on se, et se on suht pieni alue ja siellä on tosi selkeet opasteet ja taulut, joissa näkyy jonutusajat eri laitteisiin ja esityksiin. Kaikenkaikkiaan siellä ei oo ees mitenkään hurjan paljon tehtävää ja nähtävää, mut noi mitä on niin vie kyllä koko päivän. Ylätasanteella on mm. Shrek 3D (vai 4D) lyhyt leffa, Terminaattori 3D, Simpson ride, sieltä alkaa Studio Tour ja siellä on lasten leikkipaikka Curious George-tyylinen avaruusalus tai joku. Päivä kannattaa aloittaa Studio Tourilla joka kestää about tunnin (ilman jonotusta) tai Simpson ridella, joka on n.5 minuuttia (+jonotusaika). Noihin on yleensä pisimmät jonot, eli ne kandee hoitaa alta pois. Kumpikin on mun lemppareita ja ihan MUST juttuja käydä.

Studio Tourilla istutaan pikkuisessa tramissa, joka ajaa ympäriinsä oikealla Universal Studiolla, siis siellä missä kuvataan oikeasti niitä leffoja ja sarjoja. Kierroksella näkee paljon isoja rakennuksia ulkoapäin ja sitten opas kertoo, mitä niissä kuvataan sisällä. Tram kiertää myös Wisteria Lanen, jossa kuvataan Täydellisiä naisia -jos kuvaukset on menossa, sinne ei tietenkään mennä. Uus juttu on King Kong 3D, joka on kiva 3-D juttu jossa tuntuu et King Kong ja dinosaurukset juoksee ympärillä ja yrittää napata ihmisiä. Tramista ei pääse pois missään vaiheessa, ellei sit bookkaa sitä VIP-touria joka maksaa kiljoonasti. Mulle ainakin on aina riittäny toi ihan normaali, ja vaikka oon kiertäny ton joka kerta kun oon siellä, aion kiertää sen jatkossakin.

Simpson ride on niin mahtava etten ees tiiä miten sitä kuvailis. Koko se jonotusaika kuluu katsoen Simpsoneita ruudulta ja se on tavallaan ennakkoa siihen, mitä se ride tulee olemaan. Ihmiset jaetaan 8 hengen porukoihin ja mennään istumaan pieneen vaunuun. Sit se vaunu nousee ison screenin eteen, siinä screenillä menee kuva ja se vaunu liikkuu mukana ja tuntuu, et oltais Simpsonien seikkailussa mukana. Ihan mahtavaa, vaikee selittää millanen se on, se pitää ite kokea. TÄSTÄ voi katsoa videon joka on kuvattu sen kyydistä (ei mun kuvaama), vähän huonoa laatua varmaan siks koska siellä ei saa kuvata, eikä siitä nyt ihan saa sitä fiilistä, minkä saa siinä kärryssä istuessaan, mut jonkinlaisen kuvan kuitenkin. Siellä ylätasolla on paljon muutakin nähtävää, mut me ei tällä kertaa jaksettu kiertää niitä kaikkia. Siellä on kans kaikkia hahmoja, joiden kans voi ottaa kuvia, niinku esim Simsonien perhe. Voin vaan kuvitella miten kuuma noiden asujen sisällä on hiostavassa 90F valley-ilmassa...

Vika kuva on mun lemppari koska toi punapaitanen on niiiiin perus amerikkalaisen näköinen ettei mitään rajaa. Baseball-paita, baseball-lippis ja kuvassa näkymättömät isot shortsit. Niistä tunnistaa amerikkalaisen. Anyways, tän jälkeen siirryttiin sit alatasanteelle jossa on mm. Mummy ride ja Jurasic Park Ride. Jurasic Park on mun uus lemppari. Käytiin siinä kolme kertaa peräkkäin koska se vaan oli niin hauska. Se on vedessä, ajellaan pienellä vaunulla rauhallisesti läpi vesialueiden jossa dinosaurukset sylkee vettä päälle. Maailman rennoin. Sit yhtä äkkiä noustaan hitaasti mäki ylös, mennään pikku mäki alas ja ollaan pimeydessä. Sit mennään taas vähän ylös ja sit tulee alamäki, joka tuntuu et putoo kohtisuoraan alaspäin. Se loppuu veteen, joka räiskyy paljon ja kastelee kunnolla -varsinkin nyt, kun extra vesijutut oli päällä. Kaikki kiljuu ja nauraa, koska se on niin yllättävä pudotus ja niiiiiiin hauskaa. Kuten sanottu, me mentiin siihen kolmesti peräkkäin. Odotusaika oli 40min, mutta niillä oli käytössä niinkin nerokas keksintö ku Single Rider, eli jos menee yksin tai ei välitä istua kaverin vieressä, ne nappaa sut tästä jonosta niille ylijäämäpaikoille. Siinä meidän jonotus oli ehkä 5min, vikalla kerralla ehkä 10. Suosittelen tota ehdottomasti, koska vaikka meitä olikin kaks, me ei välitetty istuu vierekkäin. Kaikilla noilla kerroilla me kuitenkin oltiin samassa vaunussa, mut about 35 minuuttia nopeammin kuin ne muut jonottajat. Jurasic Parkin jälkeen käytiin vielä Mummy Ride, joka on varmaan kaikista "hurjin" tuolla. Se menee pimeessä eteenpäin, taaksepäin ja sivuille nopeessa vauhdissa. Kivaa tääkin, ja siellä oli kans Single Rider-jono joka säästi meiltä taas sen puol tuntia.

UNIVERSAL STUDIOS HOLLYWOOD -vinkit:

-Varaa käteistä parkkimaksuun tai ota metro Hollywoodista tai Downtownista
-Osta liput etukäteen netistä ja printtaa kotona
-Saavu aikaisin
-Käy eka Studio Tour, sitten Simpson Ride
-Käytä Single Rider-jonoa aina mahdollisuuksien mukaan
-Ruoka on suht kallista, samoin juomat, mutta valinnanvaraa löytyy
-Päivän voi päättää leffaan tai illalliseen Universal City Walkilla

day 11 - a song from your favorite band

Mulla ei oo ollu lempibändiä sitten 2000-luvun alun ja viimeisin virallinen lempparibändi oli varmaan Tyrävyö. Voi.Niitä.AIKOJA! Olin hekeen ja vereen Tyrävyö-fani ja jollain keikalla tappelin itelleni puolet sen rumpalin rumpukapulasta. Lempparibiisiä on mahdoton sanoo enkä oo kuunnellu näitä vuosiin, mut nyt kävin vähän menneisyyden poluilla Youtubessa ja löysin vaikka mitä ihanaa. Tän biisin sanat oli joskus ysillä kirjoitettu bilsan vihkon kanteen kaikkien muiden sekaan...Aaaaw.

Universal Studios Hollywood, PART 1

2011-07-25T01:11:00.001-07:00

Mä just printtasin mun Annual Passin ja huomenna on suuntana Universal Studios Hollywood! Näiden kahen ja puolen LA-vuoden aikana mä oon käyny Universalilla monta kertaa, mut viimesimmästä kerrasta taitaa olla about 7 kuukautta, eli kivaa päästä sinne pitkästä aikaa.

Universal Studio on paikallisten sanoessa "in the valley" eli kartalta katsottuna "vuorien toisella puolella". Santa Monicasta sinne on noin 20 mailia mootteriteitä pitkin ja 16 mailia kaupungin läpi, Hollywoodista noin 5 mailia ja downtownista noin 10 mailia. Downtownista tai Hollywoodista voi ottaa metron jolla pääsee suoraan Universal Studioille. Losissa tosiaan on maanalainen (tai ainakin osittain maanalainen) metro, joka ei tosin paljon täällä Länsi-Losissa paljon auta. Metrolippu taitaa maksaa dollarin, ja ne muutamat kerrat kun oon sillä matkustanu niin kyytiin on tullu sheriffejä koirien kanssa tarkistamaan lippuja. Jos jää kiinni liputta matkustamisesta, korkein rangaistus on 250$ ja 48 tuntia yhdyskuntapalvelua mutta en osaa sanoa miten ne perii niitä turisteilta. Helpommalla kuitenkin pääsee kun ostaa sen dollarin lipun. Kun saapuu metrolla Universal Studioille, nousee liukuportaat maanpäälle ja katselee vähän ympärilleen niin näkee Universalin kyltin. Pitää mennä parin risteyksen yli ja voi joko kävellä mäen ylös tai odottaa ilmaista shuttle bussia joka vie portille. Jos saapuu autolla, parkkimaksu on 15 $ luokkaa ja se maksetaan saapuessa.

Universal Studiot ei oo mikään halvin vierailukohde, ja yleensä turistiliput on jotain 60-80$ ja tosi usein ne on "osta päivä, saat toisen kaupan päälle" eli samalla lipulla voit vierailla toisenkin kerran ajan X sisällä. Sit on tietty kaikkia VIP-lippuja ja Front Line-lippuja, jotka maksaa lisää. Paikallisille on vuosikortteja, jonka voi ostaa jos pystyy todistamaan (esim. paikallinen ajokortti) asuvansa aluella. Edullisin vuosikortti on tällä hetkellä 80$ ja voimassa 12kk ostopäivästä. Mä maksoin omastani 130$ ja sain sillä front line-oikeuden Studio Tourille, no black out dates eli pääse joka päivä vuodessa (halvemmassa passissa on esim. kesäsunnuntaisin aina black out date) ja hintaan kuului ilmainen parkkeeraus. Eli jos käyn vuoden aikana neljä kertaa, toi on maksanu jo parkkimaksunsa. Yleensä me mennään sinne Itävalta A:n kanssa sen autolla ja jaetaan toi parkkimaksu, mut on se silti ärsyttävän kallis maksaa joka kerta, siks päätinkin nyt ostaa ton kalliimman vuosikortin ihan vaan ettei tarvii joka kertaa maksaa sitä 15 dollaria.

Itse studioilla mun lempparit on Simpson Ride ja Studio Tour sekä ihanvaan kiertely ympäriinsä ja hengailu. Kesäisin siellä on maailman kuumin ja tukalin ilma ja se on täynnä ihmisiä, joskus jonot on yli tunnin mittaisia. Mun paras neuvo onkin aloittaa aamulla aikaisin ja hoitaa Simpson Ride ja Studio Tour ekoina, koska niihin on pisimmät jonot. Tää on nyt vähän tällänen alustava "Mitä kannattaa tietää etukäteen"-postaus ja enempi siitä mitä on porttien sisäpuolella tulee huomisen jälkeen kuvien kanssa.

day 10 - a song that makes you fall asleep
Beyonce - Halo

Mä en nyt tiiä oliks tähän tarkotus laittaa joku unilaulu vai joku tylsä biisi jota kuunnellessa nukahtaa, mut mun valinta nyt oli lähinnä siks että vaikka tykkäänki tästä biisistä, voisin kuvitella tän olevan vika jonka kuulen ennenku nukahdan illalla.

I want, want, want whatchu want, want, want

2011-07-24T01:16:00.000-07:00

Kauniit ja rohkeat, aka Miss ja Mister Marken Blogi 2011 on nyt virallisesti valittu. Toisin sanoen mulla oli vähän tylsä hetki joten päätin koota oman pienen kauniit ja komeat-listan. Top 4-kärkeen pääs seuraavat henkilöt:

4. Elisha Cuthbert (erityisesti noilla hiuksilla)3. Kourtney Kardashian2. Blake Lively1. Britney Spears

Ja sitten ne Misterit, jotka on paljon vaikeempi laittaa järjestykseen.

4. Chace Crawford3. Brody Jenner2. Rob Kardashian (ilman viiksiä, kiitos)1. David Beckham. Ne jotka ei arvannu saa tikkarin.

kuvat googlesta.

Mä haluun kuulla muidenkin Top vitosia tai nelosia tai kolmosia, avautukaa!

day 09 - a song that you can dance to

Valitsin tän biisin ihan vaan sen takii, et viime syksynä HipHop-tunneilla tanssittiin aina tätä ja mullon ikävä sitä opettajaa ja niitä tunteja. Harmi, ettei niitä enää oo, täytyis kattoo vetääkse opettaja jotain muita tunteja nyt sitten.

Then I think about summer, all the beautiful times

2011-07-23T01:32:00.000-07:00

Lomalainen tässä hei. Mun loma alkoi aboutirallaa puoltoista viikkoa sitten ja keskiviikosta alkaen oon ollu yksin kotona. Macaulay Culcin sai yksin kotona olemisen vaikuttamaan paljon coolimmalta ku mitä se on, trust me. Niille jotka ei ollu vielä syntynytkään, Mr. Culcin oli mun lapsuuden lempparinäyttelijä ja muistin noi Yksin kotona-leffat ulkoa jossain vaiheessa. Siinä ekassa leffassa se on jotain 10v ja sen perhe unohtaa sen yksin kotiin kun ne lähtee reissuun ja paljastamatta näitä hurjia juonenkäänteitä sen enempää, siinä on kaikkea pientä hässäkkää. Ehkä TOP10 huonoimmat leffat ikinä? Anyways, nyt, 15 years later, mulle selvis ettei se Yksin Kotona-meininki Jenkeissä ookaan ihan niin kivaa. Ei siinä muuta, ku et kun tulee ilta, tulee pimeää ja pelottavaa! Oiski niinku Suomen kesä et yöt on valosia, mut joskus 8:30 on jo pilkkopimeää. PELOTTAVAA! Hauskintahan tässä on että Suomessa mä oon asunu yksin monta vuotta, mut en muista pelänneeni (ainakaan näin paljon). Onneks ei oo mitään mitä Gilmore Girls ja Magnum jätski ei korjais! Lähikaupassa on tarjouksessa Magnum-jätskipakkaukset joten kävin ostaa niitä varmaan....5? Yhessä paketissa on 3 jätskii eli nyt mullon Magnumeja ainaki...huomiseen? Ne oli 3,50$ normaalin 4,5$ sijaan joten päätin et kannattaa nyt ostaa useempi paketti kerralla. Sen lisäks sain just mun Gilmoren Tyttöjen kaikki kaudet katsottua joten eihän siinä muuta ku aloitin alusta. HEI. Se on ihan normaalia.

Mitäs muuta. Ei muuta. Loma on jees, aurinko paistaa ja ens viikon suunnitelmat alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja näyttää tältä:
Maanantaina käyn hoitaa pari juttua koululla ja moikkaa paria kaveria ennenku kipitän Venice Beachille, jossa en oo käyny varmaan....gosh, en ees tiiä millon viimeks! Sit haluun käydä Universal Studioilla, vihdoin siellä Hollywood-kyltin takana ja viettää pari rentoo rantapäivää lähirannalla hyvän kirjan ja musiikin merkeissä. Ens tai seuraavalle viikolle aion mahduttaa downtownin, parikin kertaa jos mahdollista. Viime kerran kun kävin downtownissa mä rakastuin siihen uudestaan. Downtown LA on yleensä mainittu vähän noh..ei niin kovin mukavana, "ei-siellä-oo-mitään"-paikkana, mut kävellessäni ympäriinsä etsimässä yhtä toimistoa bongasin vaikka kuinka kivoja rakennuksia ja muuta. Listassa on kans tour Warner Bros Studioilla ja Paramount Studioilla, katsotaan jos aika ja raha riittää kaikkeen.

day 08 - a song that you know all the words to
Taylor Swift - Back to December

Tää biisi menee ulkoo jo senkin takia, et kirjotin mun vikan ison Enkun esseen tästä, kun meidän piti analysoida joku biisi. Tuli luettuu näitä sanoja ja soitettua tätä biisiä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja mua ärsyttää, et tykkään monesta Taylor Swiftin biisistä. Ihan vaan siks ärsyttää, et Taylor Swift on yks maailman ärsyttävimmistä tyypeistä.

On täällä elämä raskasta työtä / Ja siinä harvemmin on onni myötä

2011-07-14T20:57:00.000-07:00

Elokuun eka päivä on päivä, jolloin SMC haluaa rahansa syksyn kursseista. Oon varmaan selittänyt tän tuhat kertaa, mutta me valitaan siis itse kurssit joita halutaan, enrollataan niille netissä ja maksetaan ne netissä. Koska SMC, Kalifornia ja ilmeisesti koko USA on rahaton, niitä kursseja on koko ajan vähemmän tarjolla ja hinnatkin on nousseet syksylle. Ulkomaalaisen opiskelijan on pakko ottaa 12 unittia pitääkseen viisuminsa, ja 1 kurssi on yleensä 2-3 unittia. Keväällä mulla oli myös 1 unitin kurssi sekä 5 unitin kurssi, joten kaikkee löytyy. 1 unit käytännössä kai pitäis tarkoittaa 1 tunti opiskelua viikossa, mut esim mun 2 unitin valokuvauskurssi oli 4 tuntia viikossa + kaikki tunnin ulkopuoliset työt. Maksimiunitmäärä taitaa olla 16, eli johonkin siihen 12 ja 16 väliin pitää osua. En just nyt muista tarkalleen hintaa per unit, mut pakollisten maksujen jälkeen (mm. vakuutus on pakollinen) tällä hetkellä 12 unittia ostoskorissa taitaa keventää kukkaroa 3700 $ verran. Ja kun tätä nyt aina kysellään että millä sen maksan, niin siihen tarvitaan ihanvaan amistason matikkaa: Opintolaina + opintotuki syys,loka,marras, joulu = 2500 € = 3400 taalaa. Eli sillä se suurin osa tulee kuitattua.

Anyways, netistä voi katsoa (tai käydä opinto-ohjaajan kanssa juttelemassa) jotta osaa valita omaan tutkintoon tarvittavat kurssit. Mulla esimerkiks valokuvauksen lisäks täytyy ottaa kursseja "Natural Science", "Social Science", "Humanities", "Language and rationality" ja "Global Citizenship" -kategorioista jotta valmistuisin. Kurssivalinta on tosi laaja ja oon löytänyt jo paljon enemmän mitä tarvitsisin. Ongelma vaan on se, että noi kurssit täyttyy tosi nopeesti. Tokan ja kolmannen vuoden opiskelijat saa valita kurssit eka, joten siinä vaiheessa kun mä pääsin valitsee omiani, ei siellä ollu paljon mitään jäljellä. Tää tarkottaa sitä et elokuun 1. ja elokuun 2., kun on maksujen deadline, täytyy olla netissä kyttäämässä vapaita kursseja ja napata ne saman tien. Mulla kävi hyvä tuuri ja sain jo muutaman kurssin haluaamani aikaan, ja ne oli just ne mitä halusinkin:

PHOTO4, Portrait Photography. This professional course covers theory and practical applications of portrait photography. Assignments and lecture material emphasize lighting ratios, shadow placement, pose, camera angle, and characterization. Studio work with traditional tungsten light sources is stressed as well as use of natural light situations. Required for photography majors.

PSYCH 11, Child Growth and Development. This course will examine the major developmental milestones for children, both typically and atypically developing, from conception through adolescence in the areas of physical, psychosocial, and cognitive development. Emphasis will be on interactions between maturational and environmental factors within a culturally sensitive framework. While studying developmental theory and investigative research methodologies, students will observe children, evaluate individual differences and analyze characteristics of development at various stages.

JOURN 1, The News. This introductory course acquaints the student with journalism techniques with a focus on the newspaper medium, including broadcast and online formats. The course encourages a thoughtful awareness and critical analysis of news reporting. Theory is combined with assignments that apply the basic principles of newswriting.

Näiden lisäks mä haluaisin vielä Historian tai Political Sciencen, jotta saisin noita pakollisia alueita täytettyä, mut katsotaan mitä sieltä vapautuu. Italian3 on kans harkinnassa, mut se menee päällekkäin Photo4 kanssa joten joudun luultavasti jättää sen välistä, vaikka onkin ihan typerää jättää Italian opiskelu nyt kesken. Se maailman vaikein Italian kakkoskurssi jonka kanssa purin huulta kirosin kielioppia meni sit loppujen lopuks ihan hyvin. Niinkin hyvin, et sain siitä A:n. Enkku ja esseet Justin Bieberistä toi myös A:n, samoin ku Photo1. Filmikurssi, Photo2, josta odotin D:tä tai korkeintaan C:tä oli iloinen yllätys kans ja sain siitä B:n, jolloin keskiarvo oli kevään osalta 3,85 (max on 4.00) ja pääsin Dean's Honor Listille. JEE! Mahtavaa, ottaen huomioon mun aiemman koulusuorittamisen, yläaste meni aina reilusti alle kasin keskiarvolla ja amiksen penkkejä ei paljon tarvinnu kuluttaa saadakseen hyviä arvosanoja. Oon siis varsin tyytyväinen mun ekan College-lukukauden päätökseen.

day 07 - a song that reminds you of a certain event
Kari Tapio - Olen suomalainen

Mennään taas ajassa taaksepäin Milanovuoteen 2007-2008 ja kun päätettiin et on mahtava idea laulaa tätä videokameralle Rolling Stonen tupakkahuoneessa. Noh, minkä taakseen jättää sen Youtubesta löytää, huomattiin. Tää versio on kuitenkin Kari Tapion tulkitsema ja ehkä hivenen parempi ku meidän vastaava, mutta biisi vie vahvasti Milanoon, Rollariin ja vuoteen 2008. Ei välttis mikään event, mut mun mielestä sopii kategoriaan tilanne/tilaisuus/tapahtuma.

You, you need to listen / I'm starting to trip, I'm losing my grip / And I'm in this thing alone

2011-07-10T23:04:00.000-07:00

Viime viikolla Pikku N kerto mulle, miten se haluis tulla mun huoneeseen yökylään, sleepoverille. Se sanoi et se haluis et me mennään eka vaahtokylpyyn ja leikitään, sitten laitetaan meikkiä ja kynsilakkaa, sit meillä on dance party jossa kuunnellaan Justin Bieberiä, sit katsotaan prinsessaelokuva ja syödään vaahtokarkkeja ja Oreo-keksejä. Aaaw. Koska N on lähdössä perheen kanssa Suomeen keskiviikkona, me sovittiin meidän sleepover perjantaille. Perjantaina meni sit vähän myöhäks kun N:n pari kaveria oli kylässä, ja meidän sleepover alkoi vasta kasilta joka on yleensä N:n nukkumaanmenoaika. Me päätettiin skipata vaahtokylpy ja dance party ja siirtyä suoraan vaahtokarkkeihin ja leffaan. Popkornit sai korvata Oreo-keksit ja illan elokuvana oli Princess and the frog, jonka jälkeen neiti nukahti suoraan mun viereen. Aaaaaw.

Luin jotai vanhoja postauksia ja naureskelin itekseni kaikille "teen huomenna postauksen aiheesta x ja x" ja sit niitä ei oo koskaan kuulunutkaan. Mullahan alkaa ens viikolla melkein kuukauden mittainen loma joka tarkottaa sitä, et nyt ois just sopiva aika taas lupailla turhia. Eli jos joku mun aiempi lupaus on jäänyt toteuttamatta, nyt vois palauttaa sitä mun mieleen tai jos on jotain uutta mahtisideaa niin niitäkin saa esittää. Jep, oon just se sama tyyppi joka vähän aikaa sitten kirjoitti ettei tuu kyselemään postausideoita.

Loma, tosiaan. Ottaen huomioon et mulla on ollu aika kiireinen kesä ja kevät, loma tulee ihan tarpeeseen. Kiireinen ei tarkoita sitä et ei ois ollu kivaa ja etten ois nauttinu, päinvastoin. Oon tykänny koulusta ja omien ja muiden lastenvahtimiset (omat lapset on tietty mun aupair-perheen lapset) iltaisin ja viikonloppuisin, koulumatkat, läksyt ja perjantai-illat pimiössä on pitäny kiireisenä. En kuitenkaan valita, koska en oo tehny mitään mitä en oo halunnu tai mistä en oo tykänny. Kävi kuitenkin silleen että kevät ja kesä tuli vähän liian äkkiä enkä kerenny tekee mitään lomasuunnitelmia. Sen lisäks, et valloitan Euroopan, roadtrippaan läpi Amerikan avoautolla ja sukellan Losista Hawaille. Mut hei -melkei neljä viikkoa Los Angelesissa -asiat vois varmaan olla huonomminkin? Mä aattelin tehdä kaikkee, mitä mä oon jo pitkään suunnitellu mut en koskaan tehny. Niinku rullaluistellu rannalla. Tiellä, en hiekalla. Tää on ollu mun TO DO listalla siitä päivästä, kun tulin tänne. Tutkia Downtownin eri districtejä. Tai no oikeestaan vaan Fashion Districtiä. Hengailla alkuilta ja ilta Griffith Observatoryssä ja ottaa upeita valokuvia öisestä Los Angelesista. Vaeltaa (hiking=vaeltaa?) Hollywood-kyltille. Hengailla Venice Beachilla ja bongailla surffareita Malibussa. Nukkua päiväunet riippukeinussa. Syödä avokadoja aamupalaks, lounaaks ja illalliseks. Katsoa koko päivä putkeen reality tv:tä ja tilata pizzaa. Hengailla.

day 06 - a song that reminds you of somewhere
Avril Lavigne - Losing Grip

Tää biisi vie mut niiiin vahvasti teinivuosiin. Tääon soinu taustalla monissa tilanteissa ja kulkenu mukana milloin missäkin. Vahvasti tulee mieleen riparikesä ja sen jälkein kesä ja väittäisin, et jollain oli kannettava cd-soitin (aikaa ennen mp3-soittimia) josta luukutettiin Avril Lavignea. Gosh.

I feel the weight of the world on my shoulder / As I'm getting older y'all people get colder

2011-07-09T21:47:00.000-07:00

Pitkästä aikaa kävin kurkkaa noita hakusanoja, jotka näpytellään googleen ja jotka syystä tai toisesta tuo mun blogiin. Yleensä siks että kirjotan tänne jotain randomia ja ne sattuu olee just ne sanat, jotka google bongaa ja huppis, täällä ollaan. En tiiä itkisinkö vai naurasinko sitä et kaikkein googlatuin sana oli JOHANNA TUKIAINEN. Siis hei. Ei nyt ees mennä siihen että joku googlaa sitä, mut mites se et tammikuussa Suomessa katsoin jotain Tuksun haastattelua (ja tunnustan sen ja pyydän anteeksiantoa) ja äiti käveli paikalle ja ihmetteli et miks mä puhun siinä videolla. Luojan kiitos se ei nähny sitä kuvaa ja luullu sen perusteella, vaan äänen. Se tästä nyt vielä puuttuski et se kävelis paikalle, näkis videon ja kysyis et millon mä oon ollu noin ruskee. Ei siis tarvii ihmetellä miksen tee videopostauksia, no siks ettei kaikki luule et Tuksu on leikannu hiukset ja unohtanu suihkuttaa itseruskettavaa. Anyways, ehkä meidän parin vuoden takainen roadtrip, aka Tuksu Tour on osasyy siihen miks nuo hakusanat tuo tänne, mut jokatapauksessa oon sitä mieltä et Suomen ois aika lopettaa kyseisen rouvan googlailu.

Muita hauskoja hakusanoja oli mm.

punainen muovimuki (tää on siellä joka kerta ainakin 3 kertaa eri muodossa)
suklaamunat kiellettyjä amerikassa
27 paria kenkiä (still counting)
antti tuisku losissa
bussilla los angelesista palm springsiin (kokeile greyhoundia?)
clooneyn kartanon maksoi (siis millon mä oon kirjottanu jotain clooneysta ja kartanoista?)
compton t-paita huppari (my hoods, I guess?)
lapsi au pair isän kanssa (ai niinku et joku saa lapsen aupair-isänsä kanssa vai että joku etsii yh-isää joka tarvii au pairia?)
maikol tsäksönin kuvat (lontoonkieliset nimet on meille vähän vaikeita)
melrose placen asuntorakennus (haluun kans tietää et onkse oikee)
minkä linkkukuski näkee joka päivä ja jeesus ei ikinä (kaipaankin näitä oiketa vitsejä näiden "knock knock" vitsien jälkeen)

Pelottavinta ehkä kuitenkin se, miten paljon mun nimeä on googlattu eri variaatioissa. Ymmmärrän et jos on piipahtanu täällä blogissa kerran ja sit unohtanu ja haluu löytää takas ja googlaa mun nimen + hakusanan, mut on se silti aina yhtä outoa miettiä et joku googlaa mua. Mut kiitti siitä kuitenkin, koska sitä kautta on vissiinkin päädytty lukee mun blÖgiÄ.

mmarke
mmarke blogspot
marke blogi
marken blogpot
marke amerikassa
marke kaliforniassa
blogi marke
mmarke.blogspot
marke liimatainen
mar-ke
marke blogspot
markeblogi
marken blogi
mmarke blog
mmarke au pair

Ja ainaki mun nimi on kirjoitettu oikein. KOOLLA. Ei geellä tai ceellä.
Ja sitten haasteeseen (johon haastoin kai itseni?)

day 05 - a song that reminds you of someone
Black Eyed Peas - Where is the love?

Tätä biisiä ei voi enää kuunnella muistamatta Erästä Iltaa Italiassa, kun yks rimpulajengiläinen vakuutteli, että osaa tän biisin alun ulkoa ja sopivan tilaisuuden tullen sit räppäs sen mulle paikallisessa baarissa. HELMI! Those were the days...!

Sometimes I wanna call you / But I know you won't be there

2011-07-06T23:23:00.000-07:00

Mun kolmas (uskomatonta, kolmas!!) 4th of July meni viime vuosista poiketen downtownissa. Parina aiempana vuotena ollaan käyty katsoo paraati ja sen jälkeen 10 minuutin ilotulitus satamassa ihmistungoksessa. Tänä vuonna vaihdettiin tunnin mittaiseen ilotulitukseen USC-yliopiston lähellä. Mahtava show, tunti meni hurjan nopeesti. Me saavuttiin paikalle joskus neljän ja viiden välillä, jotta saatas paikka josta nähtäis koko homma ja voitas tehdä picnic ennen ilotulituksia. Picnic piti sisällään sushia, vaahtokarkkeja, sipsejä, kokista, cupcakeja ja ananasta, ainakin. Oltiin onneks paikalla suht hyvissä ajoin, koska kun ilotulitukset alkoi illalla pimeällä, paikalla oli kuulema kolkyttuhatta ihmistä. Wow. Kaikkien yllätykseks siellä ei kuitenkaan edes soitettu kansallislaulua, ja olin vähän pettyny koska mä melkein jo osaan sen. Alun. Tärkemmäin kohdan. Siihen asti, johon sitä soitetaan Galaxyn peleissä. Jep, sillon kun LA pelaa vaikka New Yorkia vastaan, soitetaan kansallislaulu. Kaks joukkuetta samasta maasta, mutta tottakai kansallislaulu tarvitaan. Ja joka kerta ne pienet naurettavat ilotulitukset lentää ilmaan samassa kohdassa, kaikki hurraa ja taputtaa ja matsi voi alkaa. God Bless America ja sitä rataa. 4th of July ilotulitukset oli kuitenkin vähän näyttävämpää osastoa ja sain niistä muutaman ikuistettua muistikortille.

day 04 - a song that makes you sad

Christina Aquilera - Hurt

OMG.

2011-07-04T23:30:00.000-07:00

Tää on nyt semmonen juttu et en oikein tiiä mistä aloittaisin. Siitä, että perjantain bileet oli maailman parhaat, siitä et ne oli kattoterassilla downtownissa, siitä et siellä oli ilmaiset tarjoilut vai siitä et hengailin David Beckhamin kanssa. Höh, typerä minä. Alusta tietenkin.

Olipa kerran jalkapallojoukkue, joka päätti että on aika tuoda markkinoille kolmas pelipaita. Sen kunniaks vois vaikka pitää bileet, sanoi joku joukkueen johdosta. Nomikänottei. Laitetaan juhlille hinnaks 75 taalaa, ikärajaks 21 ja paikaksi kattoterassi downtown LA:ssa, joku keksi. Luvataan niille ilmainen vodkabaari, ilmaiset pikku purtavat ja hengailua pelaajien kanssa. Tämä kaikki sit laitetaan nettisivuille, facebookiin ja sähköpostin uutiskirjeeseen, jotta kaikki varmasti huomais sen. Vaan eipä aikaakaan kun muuan suomalainen college-opiskelija sai sähköpostia, näki sanat "mingle with the players" ja osti lippunsa. Pari viikkoa hän sitten odotteli lisätietoa ja pari päivää ennen juhlia saapui valtakuntaan viesti, jossa ilmoitettiin David Beckhamin saapuvan tilaisuuteen. Muuan suomalainen sitten vähän innostui, muttei kuitenkaan liikaa. Haloo, se on Beckham. Paljon ihmisiä. Mitkä ois mahdollisuudet nähdä koko heppua?

Tuli päivän kun oli aika siirtyä juhlapaikalle. Sankarittaremme, tuo muuan suomalainen, otti allensa punaisen ratsun, metrobussin numero 733 ja suuntasi kohti downtownia. Hän tallusti ohi anime-expon ihmetellen pikatchuja ja hello kittyjä, ohi kiljuvien Backstreet Boys-fanien jotka odottivat pääsyä konserttiin, kohti lyhyttä jonoa jonka edessä odotti kyltti. LA GALAXY KICK OFF PARTY.
Jonossa oli about 7 ihmistä. Tyttöä hymyilytti, ei suinkaan se ohikulkeva Pikatchu vaan jonon yllättävä ihmismäärä. Kello läheni seitsemää ja jonossa oli ehkä 30 ihmistä. Wow. Punainen samettiköysi nostettiin, nimi tsekattiin listalta ja hissipoika painoi hisssin oikeaan kerrokseen. Wow. Kattoterassi. Näköalat. Ei muuta ku baarin kautta niitä ihastelemaan.

Hetken siellä hengailtuaan Suomalainen Sankarimme huomasi kuinka vähän paikalla oli ihmisiä. About 50. Hän bongasi pari matseista tuttua pelaajaa ja päätti käydä juttelemassa heille hieman myöhemmin. Nyt oli nimittäin aika muotinäytökselle, kuten illan juontaja asian ilmaisi. Eka lavalla pyörähti joukko pelaajia joukkueen normaaleissa paidoissa. Sitten juontaja kuulutti nimet. Yksi nimistä oli David Beckham. Beckham käveli lavalle, joka oli noin metrin päässä tarinamme päähenkilöstä. Tilaisuuteen ei saanut tuoda kameroita, joten kuvien mahtava laatu selittynee kamerakännykällä eikä suinkaan tärinästä, jota Beckhamin läsnäolo aiheutti.

Ja yhtä nopeasti kuin hän oli lavalle tullutkin, hän oli poissa. Wow. David Beckham. Tähän väliin piti kyllä saada drinkki. Nautittuaan Galaxy Gold-nimeä kantaneen juoman sankarittaremme siirtyi lähemmäs ovensuuta odottamaan takaisin tilaisuuteen saapuvia pelaajia. Hän kävi juttelemassa ja nappaamassa yhteiskuvan Landon Donovanin kanssa, pitelemässä Omar Gonzalesin drinkkiä kun herra signasi kuvan, juttelemassa AJ DeLaGarzan kanssa ja törmäilemässä Juan Pablo Angeliin. Siinä samassa hän jutteli muutaman muun fanin kanssa ja sai kuulla, että Mr. Beckham jonottaa parhaillaan baaritiskille. Kyllä, Beckhamin täytyy jonottaa ihan kuin kaikkien muidenkin, ja kyllä, Beckham oli paikalla. OMG. OMG. Oh My GOD.

Sankarittaremme antoi Beckhamin tilata rauhassa eikä todellakaan ollut ainoa, joka odotti vuoroaan vaihtaa muutaman sanan herran kanssa. Sopivan tilaisuuden tullen tapahtui olalla koputus ja kohtelias pyytö yhteiskuvaan. Tottakai, sanoi Beckham. Kun sankarittaremme kaivoi kameraa esiin, hihkui "It's David Beckham!!" (paikallahan saattoi olla joku, joka ei asiaa tiennyt) ja katseli ympärilleen etsien sopivaa kuvan ottajaa, Beckham jatkoi jutteluaan jonkun muun kanssa. Kun sitten sopiva kuvaaja löytyi, oli vuorossa uusi koputus olkapäälle ja "Are you ready?". Aaaw. DAVID FREAKIN' BECKHAM. On varmaan turha sanoa, että sankarittaremme oli HIEMAN innoissaan ja on vaikea muistaa mitä muita sanoja vaihdettiin, muuta kuin pari "IT'S DAVID BECKHAM!!!!" kiljumista, kohtelias nimmarien pyytäminen valokuviin ja nopea katoaminen paikalta. Oli pakko mennä istumaan.

Kyseistä kohtaamista on odotettu vuodesta 2002 eikä sankarittaremme voinut uskoa, että tässä sitä nyt oltiin. Samalla kattoterassi Beckhamin Davidin kanssa. Piti istua, vilkuilla Beckhamia, katso kuvaa kännykästä uudestaan ja uudestaan, kävellä katsomaan maisemia, hakea drinkki baarista, vilkuilla Beckhamia, istua alas ja katsoa kuvaa uudestaan. Oliko tämä edes totta? Lisää vilkuilua ja kyllä -se oli David Beckham, one and only. Tässä ja nyt, vihdoinkin livenä. Olisiko hän kymmenen vuotta sitten uskonut, että joku päivä hymyilee kuvassa Beckhamin kainalossa? Not in a million years. Tässä sitä kuitenkin oltiin. OMG.

Kellon lyödessä 10 tuli aika kiiruhtaa punaiseen bussiin numero 733 joka veisi Sankarittaremme kohti uusia seikkailuja -ja toivottavasti uusia kohtaamisia huippufutaajien -ainakin sen yhden- kanssa.

Ps. Mainitsinko jo, että sain nimmarit kuviin, jotka oon itse ottanut matseissa? Ja että Beckham kysyi mikä mun nimi on ja sain OMISTUSKIRJOITUKSEN. DAVID FREAKING BECKHAMILTA!!!!

Reaching for something in the distance / so close you can almost taste it

2011-06-21T23:33:00.000-07:00

Gilmoren tytöt on mun uus lemppari ja koukuttanu mut ihan kympillä. Jess, ihana Jess. Mulla on varmaa vieläki jossai ne karkit jotka Milo Ventimiglia antoi kaks vuotta sitten, pitäis etsii ne jostain ja asettaa jalustalle hyllyn päälle. Mä katsoin Gilmoreja viimeks joskus ikuisuus sitten kun se tuli Yleltä enkä oo sen jälkeen juurikaan katsonut sarjaa. Nelostuottis oli yks mun ekoista Jenkkiostoksista, mut mä katsoin siitä vaan pari jaksoo. Vähän aikaa sitten eka ja toka tuottis oli tarjouksessa yhteishintaan 25$, joten ne lähti mukaan ja päätyi hyllyyn. Pari viikkoa sitten mä sit etsin jotain katsomista kun The Real Housewives of OC on loppunut (nimimerkillä MAAILMAN PARAS TV-SARJAMAKU!) ja päätin kurkata millanen oli Gilmorejen eka jakso. Ja toka, ja kolmas ja koko tuottis. Ja toinen. Ja sit tilasin kolmannen ja kun odottelin sita postissa, katsoin ton neljännen. Eli siis about neljä jaksoo illassa on varmaa menty, koko ajan pyörii taustalla kun vaan teen jotain. Nytki. Amazon.comilla on kaiken lisäks ilmainen 2päivän postitus College-opiskelijoille, joten laitoin sunnuntai-iltana tilaukseen Gossip Girlin kolmostuottiksen 18 dollarilla ja se saapui tiistaipäivänä. Oon ihan koukussa amazoniin, maailman paras keksintö.

day 03 - a song that makes you happy
Natasha Bedingfield - Unwritten

Tää edustaa mulle vaan niiiin lujasti The Hillsiä ja aikaa ennen kuin lähdin Los Angelesiin ja katsoin 24/7 The Hillsiä. Olisinko silloin uskonu et tuun törmää Brodyyn eka ravintolassa ja sit lentokentällä, juttelemaan Spencerin kanssa, näkemään Audrinan ja saamaan yhteiskuvan Laurenin kanssa? En. Kukaan noista ei ehkä oo enää kuuluisa ja biisiäkään ei enää yhdistetä Hillsin tunnariin, mut mulle se sarja on vaan niiin LA enkä mä ois koskaan uskonu et tuun joskus kävelemään samoja katuja noiden tyyppien kanssa. Tää biisi muistuttaa mua aina Los Angelesista ja siitä, että kaikki on mahdollista.

Don't underestimate the things that I will do

2011-06-16T00:18:00.000-07:00

Los Angelesista ollaan yleisesti ottaen montaa mieltä, mut yks asia on kaikkien mielestä sama: siellä on mahdotonta tulla toimeen ilman autoa. Mä oon tässä parin vuoden aikana aika tehokkaasti todistanu sitä vääräksi, mm. busseilemalla sinne, minne mun ikinä on tarvinnut päästä. Oli se sit Hollywood, Santa Monica, Pasadena tai Disneyland, oon aina selvittäny reitit, yritättänyt unohtaa kuinka kauan bussimatkoihin menee aikaa ja purrut huulta kun jälleen kerran bussit on myöhässä, etuajassa tai ei tule ollenkaan. Tää on aina ollu ärsyttävää, mut sen kanssa on tullut toimeen miettimällä niitä hyviä puolia. Niinku vaikka että se on ilmaista eikä tartte etsiä parkkipaikkaa. Nyt viime aikoina se on kuitenkin muuttunut ärsyttävästä naurettavaks.

Esimerkki yksi. Mulla on koulua tiistai-iltaisin 10 saakka. Koululle on matkaa joku 7 mailia kotoa, autolla se menee 15 minuutissa freewaylla ja päiväsaikaan busseilla noin 40 minsaa jos käy hyvä tuuri. Illalla on kuitenkin toinen juttu. Normaalisti bussi menee koululta 10:20pm, oon vaihtopaikassa 10:35 ja oottelen seuraavaa bussin 11:05pm jotta oon kotona 11:25pm. Puolentoistatunnin päästä siitä, kun koulu loppui. No, olipa kerran tiistai, jolloin ekan bussin kuski päätti että kun jengi ei kerran seiso tasan siinä bussikyltin alla, ei ne varmaan haluu tulla kyytiin. Juu ei, muuten vaan hengaillaan siinä koulun edessä puol yhdentoista aikaan yöllä. Bussi siis meni ohi ja tajusin että seuraava tulee puolen tunnin päästä, myöhästyin mun jatkosta ja joutuisin oottaa seuraavaa -illan viimeistä, tunnin.

Esimerkki kaksi. Mun koulu alkaa aamulla klo 11:15 ja ollakseni edes suht ajoissa paikalla, lähden kotoa 10:15, jotta oon vaihtamassa bussia 10:35-10:40. Oon kyllä pysäkillä ajoissa, mutta kolme tai neljä bussia ajaa ohi 7 minuutin välein kun kaikki on niin täynnä ettei ne voi pysähtyä ja ottaa ihmisiä kyytiin. Siitä sit vaan laskemaan että ehdinkö kouluun, eikä noita opettajia tunnu paljon kiinnostavan "koira söi läksyt"-tyyliset selitykset miks olit myöhässä vaan ne laskee suoraan arvosanaa yhdellä jos on esim. viis myöhästymistä.

Esimerkki kolme. Tässä taannoin kävin moikkaamassa Toveri Davidia Galaxyn matsissa ja sitten nokkelana tyttönä taas busseilin sinne ja takaisin. Ei siinä muuta, ku et sen ekan bussin kuski oli Maailman Hitain Ihminen, joka jarrutti jo valmiiks liikennevaloihin ja jäi odottelemaan jos ne vaihtuiks punaisiks. Eikä siinäkään mitään, paitsi et tää bussi oli jo valmiiks 10 minuuttia myöhässä ja mun varma nakki 15 minuutin vaihtoaika ei sitten riittänykään. Tottakai kyseessä oli illan vika vaihtoyhteys ja South Central LA eli ei mikään maailman miellyttävin paikka hypätä pois jos ei tiedä miten pääsee kotiin. Päätin sit jäädä siihen bussiin istumaan, ajelin downtown LA asti, juoksin itku kurkussa bussipysäkille, missasin bussin ja odotin tunnin seuraavaa, jotta voisin sit ottaa taksin lähempää kotia kotiin.

Voisin listata tuhat samanlaista tarinaa, koska tää on vaan niiin ollu mun arkea enkä oo siitä juurikaan välittäny aiemmin. Sillon kun istuin klo 10:30pm koulun edessä ja bussi veti ohi, mulle tuli sellanen "nyt saa riittää"-fiilis. Mun "mennään bussilla voikun on kivaa" mittari vaan meni yksinkertaisesti niin täyteen, että tää oli viimeinen ärsytys. Mä ostan auton, mä päätin. Mullahan oli siinä sit aikaa miettiä asiaa, tosiaan kun ipodin akkukin just sopivasti loppu. Aika nopeesti auton hankkiminen osoittautui naurettavaks ideaks -auto ois kallis, vakuutus ois kallis, bensa ois kallista ja parkkeeraaminen edelleen mahdotonta. Mutta hei. Skootteri. Skootteri ois vastaus mun ongelmaan.

Heti kun mä pääsin kotiin sinä iltana -eli pari tuntia myöhemmin- mä aloin googlailla skoottereita.Paljonko ne maksaa? Paljonko ne vie bensaa? Paljonko vakuutukset maksaa? Kuinka kovaa ne kulkee? Tarviinko mä erillistä korttia jos haluun ajaa skootteria? Onko sellaista ylipäänsä vaikea ajaa, nimimerkillä teininä pikkumopolla mummolan naapurin ojaan. Vai seinään? Pikku yksityiskohtia, mitä niitä muistelemaan? Mitä enemmän mä asiaa tutkin, sitä enemmän mä innostuin asiasta. Skootteri ois niiin täydellinen mun tarpeisiin. Ekaksin, ne söpöt retroskootterit joita mä oon katsonu, maksaa uutena noin 700 taalaa. Se tekee tän hetkisen kurssin mukaan 500 euroa. Uudesta skootterista! Ne vie sikavähän bensaa, vakuutukset on halvat eikä pikkuskoottereihin tarvii ees korttia. Ja se, minkä mä haluun on SÖPÖ. Juttuhan on niin, että kun mä kerrankin ostan jotain kallista itselleni, niin se tulee olee just eikä melkein sellanen kun mä haluun. Mulla ei koskaan ollu kalliita kenkiä, omaa autoa tai merkkilaukkua. Mä en oo koskaan ostanu mitään _isoa_ itselleni ja kun mä sen kerran teen, sen pitää olla sellanen jota mä rrrrakastan. Musta tuntuu et mä tarviin sen vapauden, jonka oma kulkuneuvo tois. Et jos mä päätän 22:30 et haluun lähtee leffaan, mä voin skootteroida (ajaa?) sinne. Ettei mun tarvii lähtee kouluun 7 mailin päähän tuntia aiemmin. Mä tiedän että se skootteri kulkee hitaasti, muttei kuitenkaan ihan 7 mailia tunnissa niinkun bussit tuntuu kulkevan. Et jos mä haluun mennä katsoo futismatsia, mun ei tarvii kysyä aina jotain autollista mukaan tai juosta bussien perässä South Centralissa. Skootteri tekis mun elämästä helpompaa, kivempaa ja söpömpää. Tällä hetkellä listan kärkipäästä löytyy seuraavanlaiset kaverit:
Tää on kuitenkin sen verran iso hankinta et mun tarttee harkita tätä vähän enemmän ja oonki päättäny et käytän kesän tän miettimiseen, katsotaan miten paljon menee hermot bussien kanssa ja saanko tarvittavat rahat säästettyä. Pitäis alkaa kirjottaa ylös joka kerta kun revin hiuksia bussipysäkillä, niin voin sit syksyllä palata asiaan. Tai ehkä vois kirjottaa ne kerrat, kun ei menny hermot, jotta siitä listasta ei tulis ihan kauheen pitkää. Ja kun nyt kerran puhutaan hermojen menettämisestä, niin biisihaastehan sopii kuvaan vallan mainiosti.

day 02 - your least favorite song
Adele - Rolling in the deep

Let us die young or let us live forever

2011-06-15T00:43:00.000-07:00

Koulu on nyt vihdoin kokonaan ohi kevään osalta ja loppukokeet saatiin purkkiin eilen. Nyt sit vaan loppuviikko hengailua ja ens viikolla lapsillakaan ei oo koulua, joten palaan takas mun kokopäivänannyilyyn. No ei nyt ihan kokopäivä, mut kasista neljään-periaatteella. Pitää katsoo mitä niiden kans keksii ettei ihan pää räjähdä (meillä kaikilla), mut onneks tässä lähellä on monta kivaa puistoa ja rannallekaan ei oo kovin pitkä matka. Pikku N nyt on helppo pitää tyytyväisenä, sille kun anta värityskirjan niin se sanoo "okei" ja istuu värittämään -ainakin melkein aina. E, joka on nyt 8v. on taas sit vähän hankalampi, kun se on vaikeempi saada innostumaan, mut sit kun sen saa mukaan houkuteltua ja löytää jotai mikä sitä kiinnostaa niin se innostuu kunnolla. Mun "kesäloma" on sit heinäkuun puolvälissä kun nää lähtee pariks viikoks Suomeen ja mä jään hengailee, N sanoi et mun pitää jäädä koiran kans kun se on "poor little dog". Mä harkitsin eka kans Suomen reissua, mut sit päätin et ei kuitenkaan. Sit päätin et jään vaan lomailee tänne, mut nyt sit keksin maailman parhaan roadtripin, googlasin jo autonvuokrat ja bensanhinnat ja matkareitin, mut ei sit kellään oo enää 9 päivää vapaata just sillon kun mulla ois. Oh well.

Löysin kaverin facebookista ihanan biisihaasteen, ja koska mulla on maailman huonoin musiikkimaku, mikäs sen parempaa ku jakaa se julkisesti? Ja nyt ainakin saan mun postauksille otsikot, kun otsikoin ne lyriikoitten mukaan.

day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year

Aloitetaan tälleen keveesti eli lempibiisi. Mullei oo mitään all-time-favorittia, joten heitetään tähän nyt jotain mikä on soinu jo vuosia ja tulee varmasti soimaan paljon jatkossakin, tää version nyt viime aikoina enempi. Kaiken muun lisäks tää sopis meilkein kaikkiin muihinkin kategorioihin (ainaki 34681316182021222425) mut lupaan etten käytä tätä noissa kaikissa postauksissa. Jay Z ja Forever Young.

Sunnuntailounas

2011-06-06T00:26:00.000-07:00

Sunnuntaina otettiin Itävalta A:n (joka on tällähetkellä the one and only A) kanssa suunnaksi läheinen ostari, Howard Hughes Center. Tää on vähän outo ostari, kun se on lähinnä täynnä ruokapaikkoja, joiden lisäks siellä on pari pikku putiikkia, iso Nordstrom Racks ja leffateatteri. Ennen siellä oli kans iso kirjakauppa joka on nyt mennyt nurin, eikä mulla juurikaan tuu asioitua kyseisellä ostarilla. Sinne on nyt kuitenkin avattu uus ruokapaikka, joka tuntui täydelliseltä valinnalta sunnuntain lounaaks.
Homma toimii buffet-periaatteella, mutta roskaruoan sijaan siellä pääsee kokoamaan salaatteja oman maun mukaan, maistelemaan erilaisia keittoja ja löytyy sieltä pari yksinkertaista pastavaihtoehtoa ja pizzaleipää. Jälkkäriks saa muffinsseja, pehmistä ja brownieseja.

Musta on tullu Jenkeissä ihan salaattihullu, koska näiden salaatit on vaan niin parhautta. Ei ehkä mitään maailman terveellisimpiä, mut parhaita. Mun lemppari on Cobb, jossa on kanaa, avocadoa, pekonia, kananmunaa ja tomaattia sekä blue cheese-kastiketta. Blue Cheese ja Gorgonzola on muutenkin mun lemppariruokia, just tossa pari päivää sitten piipahdin naapurin italialaisessa kaupassa ostamassa palan gorgonzolaa jota oon sit syönyt suoraan paketista. Anyways, kun huomasin että Souplantationissa oli blue cheese-kastiketta, oli mun päivä taas astetta parempi. Pari pizzaleipää (joita dipataan salaatinkastikkeeseen), iso salaatti, lasi diet cokea ja jälkkäri. Amen!

Tällä hetkellä 9 dollaria on noin 6,5 egee ja olin yllättynyt että toi lounas maksoi noinkin paljon. Yleensä sinne on kaikkia kuponkeja et saa puoleen hintaan, mut nyt en löytäny mitään. Limsa jota saa kans niin paljon kun haluaa oli 1,8 egee. Eli ei mikään paha hinta lounaasta, juomasta ja jälkkäristä. Siitä jatkettiin sit matkaa shoppailemaan, ja mulla tarttui mukaan vaan parit leggarit ja kengät. Mä tein viime viikonloppua IKEA-reissun ja sain siellä menemään vähän liikaa dollareita, joten nyt sit saa shoppailut vähän olla jäissä. Mä sain A:lta maailman ihanimman Ikea-hyllyn johon sitten ostin laatikoita, niihin matchaavat matot, lampun, valokuvakehyksiä... Ja nyt mun huone on maailman ihanin!

Koulu melkein paketissa!

2011-06-05T10:07:00.000-07:00

Mun eka lukukausi Santa Monica Collegessa, kavereiden kesken SMC:ssä on melkein ohi. Maanantai on vika virallinen koulupäivä ja sitten alkaa finals. Mulle selvis pari päivää sitten, että tää finals-kausi on pyhitetty vaan ja ainoastaa loppukokeille, eikä koulua oo ollenkaan. Eli siis mun kolme kertaa viikossa olevat Italian tunnit on ohi ja kesäkuun 14. olevaan kokeeseen on nyt kivasti aikaa opiskella. Jenkit tuntuu ottavan sikana paineita loppukokeista, mikä tarttuu muhunkin. Tai no ehkei nyt ihan niin paljon, koska mulle toi stressaaminen ei oo koskaan ollu vahvin puoli. Mut tälläsella Marke-Stressiasteikolla nää kokeet saa mut hermostumaan.

Italia on tuottanu mulle paljon ongelmia koko lukukauden ajan. Meillä on ollu 6 tai 7 pikku testiä (100 pisteen pikku testiä) joista ekassa komeili isolla FAILED ja seuraavassa A-. Siitä ollaankin sit menty A:n ja B:n kanssa vuorotelleen, A- on ollu aika yleinen. Se meidän opettaja on maailman reiluin, koska se kertoo meille 100 sanan "esseen" aiheen, antaa kirjoittaa sen kotona ja tuoda mukanamme sen, mitä kirjoitettiin ja kopioida sen sit kokeeseen. Eli meillä on pari päivää aikaa google translatorin kanssa leikkimiseen...eikun siis sanakirjan kanssa opiskeluun. Italia2, eli se kurssi jolle mä jostain syystä halusin päästä on pitäny sisällään kaikki hullut kielioppiasiat ja tuhat "pientä muistisääntöä" ja poikkeusta. Kaikista pahinta on ehkä se, et mun italian aksentti, joka ei nyt oo se vaikein suomalaiselle lausua, on totally americanized. Huomasin sen itte pari viikkoa sitten kun yritin lukee jotain lausetta tunnilla, että ei hitto miks mä väännän nää sanat tälleen kun tiiän ettei niitä lausuta noin. No siks, kun 12 oppilasta ennen mua väänsi ne just silleen. Kaiken tän valituksen jälkeen mä oon kuitenkin tosi tyytyväinen että otin tän kurssin, koska opettajan mukaan pahin on nyt ohi ja Italia3 tulee olee mukavaa kertausta, paljon kirjoittamista ja puhumista. Pitäiskö? En tiiä.

Enkun kurssi, joka on periaatteessa ollu pelkkää esseiden kirjoitusta, on menny hyvin. Ekasta aborttipaperista sain muistaakseni 98/100, mikä on mulle maailman paras koska en oo kirjottanu esseitä sitten 1990-luvun. Jep, oon vanha ja menin amikseen, jossa ei paljon kynää tarvinnu pitää kädessä. Tokasta Justin Bieber-esseestä sain 95/100. Mun kaveri otti ton saman kurssin toisen opettajan vetämänä ja kertoi kirjoittaneensa Obamasta ja Martin Luther Kingistä (kirjotin eka Martti) ja mä vastasin kirjoittaneeni Miley Cyruksesta ja Justin Bieberistä. Aikamme suurmiehiä kaikki. Kolmas essee on vielä työn alla ja se on analyyttinen essee Taylor Swiftin Back to December-biisistä, due tomorrow. Kyllä, Taylor Swiftin lyriikoita voi analysoida kolmen sivun verran.

Counselling on ollu yhtä turhaa kun luulin sen olevan, mut oon käyny istumassa siellä sen tunnin viikossa ja huomenna sit loppukoe siitä, miten keskiarvo lasketaan. Kai ne 300 euroa jotka tästä maksoin vois huonomminkin käyttää? Photo1 on ollu menestyksekäs, oon saanu 95,95,98 ja 100 /100 mun kuvista ja varmaan jossain vaiheessa laitan niitä lisää picasaan. Lopputyö oli photoshow josta mun ryhmäläiset tykkäs. Se oli lyhyesti selitettynä tarina, miten N herää aamulla, pakkaa repun, ottaa auton ja ajaa rannalle. Se leikkii rannalla, väsyy, soittaa isille ja isi lähtee hakemaan N:ää N:n pyörällä. Pienellä pinkillä pyörällä. Tää kaikki on paljon parempaa nähtynä, mut en oo laittamassa videoo nettiin. Ehdin myös saamaan kaks kuvaa SMC Student Photoshow-näyttelyyn, johon oli tullu yli tuhat kuvaa joista valittiin reilu 200, eli eika jees. Sinne sai lähettää 5 kuvaa ja 3 oli maksimi yhdeltä henkilöltä mitä voi päästä showhun, ja mun opettajan mukaan ei oo kovin yleistä olla ekan vuoden opiskelija ja saada kahta kuvaa sinne. Eli hyvä minä, taputan itseäni just päälaelle. Photo2 eli filmikurssi jossa kehitetään itse kuvia on ollu aika taistelua ja paljon työtä, oon viettäny about jokaisen perjantai-illan pimiössä kehittämässä kuvia omalla ajallani. Mr Jones, vanha ja vihainen opettaja sattuu myös olemaan valokuvauspuolen johtaja ja aika tarkka kuvien kanssa. Ei mikään easy A -kurssi ja jos oon oikein ymmärtänyt sen arvosanoja niin oon menny B:n luokkaa koko ajan.

Syksyn kurssivalinnat on jo tehny mut niissä on niin paljon purnattavaa (apua mikä sana) et ne vaatii ihan oman postauksen. Huomaa etten oo kirjottanu pitkiin aikoihin kun nyt on tälläsiä kilometriavautumisia. Nyt tää kipittäää lounalle ja sit analysoimaan Back to Decemberiä. Eiks "Taylor Swift seukkas Taylor Lautnerin kanssa, jätti sen ja sit sitä alkoi harmittaa kun Lautnerista tuli hotimpi ja kuuluisampi ja nyt se kirjotti biisin jossa pyytää anteeks jotain mitä tapahtui joulukuussa" riittäis?

Olen selkä.

2011-06-04T14:58:00.001-07:00

Kevään aikana mun bloggailuinnostus hiipui nollaan enkä kokenu tätä enää hauskana tai miellyttävänä. Pari viikkoa vikan kirjoituksen jälkeen mä tajusin miks: siks, että en kirjoittanu tätä enää itselleni. Mun blogin kirjoittaminen alkoi amiksen jälkeen, kun olin 18v ja mietin että mitäs nyt. Se oli julkinen blogi, mut lukijoita oli 0. Mä kirjoitin päiväkirjaa itselleni, mutta se sattui vaan olemaan netissä. Joskus Italian aikoina vaihdoin sit bloggeriin ja olin ihan ihmeissäni kun tuntemattomilta alkoi tulla kommentteja. Miks joku, jota mä en tunne, lukee mun blogia? Sitten tää koko blogijuttu räjähti, tarkoittaen et kaikilla alkoi olla blogeja, suosituimmilla kymmeniätuhansia lukijoita ja sponsoreita ja ja ja. Mäkin aloin lukee muiden blogeja ja kenties huomaamatta yritin vaihtaa kirjoitustyyliä vähän enemmän lukijoille suunnattuun. Kysellä mistä mun kannattais blogata, mitä mieltä ootte tästä ja miks ette kommentoi. Ja mitä tykkäätte päivän asusta. No niin pitkälle ei kai sentään menty, mut mä huomasin ottavani paineita siitä, että ne 300 ihmistä (mulle toi on paljon) jotka päivittäin avaa tän, haluaa lukee ja nähdä jotain mielenkiintoista, upeaa, mahtavaa. Ongelma vaan oli se, että mun elämä on ihan normaalia. Jossain vaiheessa mä en enää halunnu kirjoittaa siitä, miten tankkasin auton, kävin sushilla ja ostin kengät. Mä luulin että mun pitäis kirjoittaa jostain, mitä lukijat haluais lukee ja mikä tois ne takaisin. Sit alkoi tulla "kirjoittaisit sun arjesta" kommentteja, jotka ohitin täysin koska mun arkihan on tylsää. Ei sitä kukaan kuitenkaan haluis lukee. Tässä kaikessa mä unohdin sen, miks mä alunperin aloin kirjoittamaan blogia -jotta mulla itselläni ois myöhemmin luettavaa siitä, mitä mun elämä oli vuonna x ja y.

Tää on varmaan vähän niinkun uus alku ja paluu juurille. Jatkossa tulette nimittäin kuulemaan kadonneista hiekkaleluista, asioimisesta postitoimistossa ja viimeisimmästä Real Housewivejen jaksosta. Jos ei kiinnosta,niin netti on täynnä blogeja ja bloggaajia, joiden elämä on takulla hohdokkaampaa ja kiinnostavampaa. Mun mielestä on ihan mahtavaa et on lukijoita ja haluun painottaa ettei kukaan oo koskaan vaatinu multa mitään, vaan mä oon ihan ite asettanu nää ihmeelliset kiinnostavuusvaatimukset. Mä tuun jatkossakin rakastamaan kommentteja, mutta tästä lähtien yritän mitää mielessä mistä tää kaikki alkoi ja palata niihin fiiliksiin, kun tää oli hauskaa, kivaa ja ennenkaikkea arkipäiväistä.

Im back! (Ja kommentteja päivän asusta on edelleen suositeltavaa jättää kommenttiboksiin)

Moikka ja Heippa!

2011-04-29T23:25:00.000-07:00

Blogin kirjottaminen on jääny eikä oo ollu ees mielessä. Ei vaan oo huvittanu, ei oo tapahtunu mitää bloggaamisen arvosta enkä oo jaksanu kirjottaa liibalaabaa. Koska en haluu et bloggaaminen on pakkopullaa, otan nyt vähän lisää taukoo tähän ja palaan sit kun siltä tuntuu ja huvittaa.

Vappuja!

Miskaaaa, Muskaaaa, Mikkkkie Maus!

2011-04-13T22:26:00.000-07:00

Suurin osa jenkkiläisitä lastenohjelmista on ihan kamalaa katsottavaa varsinkin näin vähän vanhemman lastenohjelmafanin kannalta. Eniten mua ärsyttää ne, joissa se hahmo tulee lähemmäs ja kysyy "Tiedätkö sinä minkä värinen taivas on?" tai jotain muuta yhtä fiksua. Sit seuraa parin sekunnin hiljaisuus ja "That's right, good job!". Okei. Kauas on tultu mun lapsuudesta, kun Tom ja Jerry antoi tosilleen sähköiskuja ja yritti lyödä toisiaan vasaralla. Ja hei kattokaa nyt miten hyvin tää sukupolvi kasvoi. Sillon ku mä olin pieni, mä tunsin Mikki Hiiren vaan Aku Ankan sarjakuvista, mut nykyään tällä maailman ärsyttävimmällä hiirellä on oma tv show, clubhouse ja koko jengi koossa. Kukaan yli 5-vuotias ei voi sietää Mickey Mousea ja pitää sitä ihan pikkulasten ohjelmana. Sitä se vähän onkin. Sit on tietty kaikki nää kakskieliset ohjelmat, joissa lapsille opetetaan espanjaa - Dora, Diego ja Handy Manny nyt ainakin tulee nopeesti mieleen. Tosi hyvä et lapset oppii samalla uutta kieltä, mut eikai aina tarvii kouluttaa ja opettaa? Osaatko sinä sanoa HOLA? Hiljaisuus. GOOD JOB! Mun lapsuuden lemppareita oli ainakin Muumit, Turtlesit, Prätkähiiret ja Tohtori Sykerö enkä usko että opin niistä juurikaan mitään. En kestä jos näistä aletaan tehdä jotain 2011 versioita, niinkun oon huomannu et muutamasta ysäriklassikosta on tehty. Esimerkiks Halinallet on käyny läpi aikamoisen plastic surgeryn sitten mun lapsuuden:

Mun lapsuudessa ne oli selkeesti pulleempia ja pörrösempiä, eikä ainakaan suomennetuissa versioissa ollu sitä meksikolaista nallea, joka möi puistossa jäätelöä kärryistä (N:n uusissa Halinalleissa on tää selkeesti tosielämään perustuva hahmo!).

Muthei, ajat muuttuu. Kinder-suklaamunia ei voi myydä ja Jerry ei voi räjäyttää Tomia dynamiitilla. Mut sitä miks Halinallet on joutunu dietille en tajua. Vähän samanlaisen muutoksen on käyneet läpi My Little Pony, joka ei koskaan oo ollu mun lemppari telkkarissa, mut meillä oli kyllä pari muovikassia poneja joilla leikkiä.

Ehkä kuitenkin kaikista järkyttynein mä oon tästä uudesta Smurffileffasta, koska hei, smurffit nyt vaan on niiin legendaarisia ettei niitä tarvii lähtee muuttamaan -varsinkaan kun lopputulos ei oo yhtään niin söpö ku vanhoissa vaan lähinnä pelottava!

Siis APUA. Onneks nykyään lapsilla on paljon paremmin vara valita eikä tarvii kattoo pelottavia ja rumia smurffeja vaan voi käntää jollekin muulle kanavalle joka tarjoaa lastenohjelmia 24/7. Onneks kuitenkin yhteen asiaan voi luottaa, nimittäin Se Ärsyttävä Siimahantä joka on siirtynyt yksityisetsivästä clubhousen isännäksi näyttää aika pitkälti siltä, miltä 20 vuotta sitten.

Säätiedotus

2011-04-08T21:42:00.000-07:00

Tää Kalifornian kevät on suomalaisnäkökulmasta vähän... vaihteleva. En oo ihan vähään aikaan viettäny kevättä Suomessa (äitienpäivänä Suomessa viimeks vuonna 05, sori äiti!), mut muistaakseni se menee siellä aika pitkälti et kun jossain vaiheessa aurinko alkaa paistaa pikkusen, sit se kans paistaa niin kauan et sulattaa lumet ja kesä tulee pikkuhiljaa. Toki sekaan mahtuu aina pieniä takaiskuja, mut en muista sen olleen ihan näin hullua ku täällä! Oiskohan nyt ollu viime viikolla vai toissaviikolla kun ihan yhtä äkkiä lämpötilat nous kolmeenkymppiin ja rannat täyttyi auringonpalvojista. Istuin bussipysäkillä farkut jalassa ja tunsin miten aurinko poltti housujen läpi. Siis poltti. Kivat rusketusrajat jäi näkyviin tohon missä farkut loppuu ja ballerinat alkaa. Jalkapöytärusketus. Noo, katsottuani Tuksun lomavideoita Seiskan sivuilta tajusin ettei tää nyt maailman pahin rusketus oo...

Anyways, me käytettiin N:n kans aurinkoinen perjantai hyväksemme ja kipitettiin viettämään perjantai-iltapäivää rannalle. N on paras beach buddy, koska se haluu tehdä just samoja juttuja rannalla ku mäkin; kerätä simpukoita, hyppiä aalloissa ja leikkiä koiraa. Mitä muuta rannalla vois tehdä? Koiraleikki on itseasiassa yks meidän vakkarileikeistä, yleensä N on koiranpentu nimeltä Vuffe ja mä oon ilkeä koira Spot. Spot sit aina kiusaa Vuffea, Vuffe kutsuu äidin tai opettajan (=minä) apuun ja Spot (=minä) joutuu vaikeuksiin ja Vuffe pääsee syliin. N vois leikkiä tätä tunnista toiseen ja päivästä päivään.

Noihin lämpötiloihin ei olla sen jälkeen päästy, vaan säät viileni yhtä nopeesti ku lämpenikin. Kyllähän täällä siis vielä on lämmintä, mut riippuu ihan päivästä et tarviiko pitkää vai lyhythihaista. Mulle kyl kelpaa tää astetta viileempi ilma, koska sillon jopa pystyy olee ulkona ja tekee kaikkee, toisinkuin helteellä. Syksy ja kevät on just parhautta, kun on lämmin muttei kuuma ja aurinko paistaa kivasti. Viime kesä oli just täydellinen, sitä samaa kiitos!

Beckhamhuumaa!

2011-04-06T23:13:00.000-07:00

Maanantai-ilta meni tuijotellen freewaylla meneviä autoja ja napsien kuvia, tiistai meni koulussa ja keskiviikko on menny opiskellessa huomiseen Photo1:sen midtermiin. Siinä sivussa ja vähän niinkun aihetta sivuten (valokuvat!) on aika futiskauden ekaan kuvaoksennukseen! Galaxy vei potin kotiin tällä kertaa, jee!

Mulla oli matsissa mukana mun upouus 50mm f1,8 linssi, jolla sai tosi kivoja kuvia huonossa valossa. Välillä mulle on vähän epäselvää et meenkö mä sinne kattoo matsia vai valokuvaamaan sitä...

Becksin tukka oli aika vallaton. Ei niin paha ku syksyllä, mut tartteis kyl pikaista parturointia. Ehkä mun pitää väsää ens matsiin kyltti jossa lukee "BECKS, LEIKKAA HIUKSES!" tai vielä parempi "Saisinko sun hiuspannan?".

Ja parastahan tossa matsissa oli meidän vieressä istunut pikkutyttö ja sen äiti, jotka sai Becksin paidan matsin jälkeen hauskan kylttinsä ansiosta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Ps. Ostin jo liput kahteen seuraavaan matsiin.

Bend it like Beckham, AGAIN!

2011-04-04T01:13:00.000-07:00

Mun oli tarkoitus jakaa tää ja loput futiskuvat huomenna, mutku jaion ne kerta jo iltalehden kans nii menköön tännekin vähän niinku ennakkofiiliksinä vaikka! Eli siis sain todistaa eilen aitiopaikalta Beckhamin Päivän Hyvää Tekoa ja toki jaoin sen myös suomalaisen median kanssa.

http://www.iltalehti.fi/urheilu/2011040313482927_ur.shtml